Tuhansien tähtien maa

~23~ Australian ilmailu

Heräsin virkeänä aamu seitsemältä. Avasin verhot ja katselin hetken aikaa liikenteen hälinää. Siirsin katseeni lakanaani, jossa näkyi veritahroja. Nousin ylös ja kipu vihlasi kättäni. Säikähdin kivusta, kunnes muistin sen olevan haava, jonka sain eilen käsivarteeseeni. Kävelin peilin eteen ja katsoin sen kautta kättäni. Laastari oli täysin veressä ja käteenikin oli tullut verta, joka oli suurimmaksi osaksi tummanpunaista kuivunutta verta, joka yöllä oli vuotanut.

Sen huomattuani kävelin suoraan pesuhuoneeseen. Irrotin laastarin, josta ei onnekseni tullut lisää uutta verta. Puhdistin haavan huolellisesti ja laitoin siihen uuden puhtaan laastarin.

Pesin hampaat, harjasin hiukset ja laitoin ne letille. Vaihdoin huoneessani yömekon mustiin farkkuihin ja sekavan siniseen paitaan. Laitoin kaulaani Alexanderin antaman korun.

Söin aamupalaksi patonkia ja vesimelonia. Olin valmis. Otin kamani ja juoksin portaat alas ja ulos. Kuljin bussilla lentoasemalle.

Menin sisälle ja kiiruhdin pitkin käytäviä. "Clara, Clara!", Melissa huusi Fresh Drinksin kohdalla. Kävelin hänen luokseen. "So?", kysyin. Melissa kertoi, että hän oli aikonut pyytää minua maanantaina syömään, muttei löytänyt minua töistä, vaikka hän kävi koputtamassa oveeni, tai Nathanin oveen. Kerroin hänelle, että olin silloin sopinut menoa Alexanderin kanssa. Onneksi Melissa uskoi selitykseni.

Jatkoin matkaa ja pääsin Nathanin ovelle. Koputin oveen. "Hey.", Nathan sanoi avattuaan oven. "Hi.", vastasin ja kävelin sisään. Nathan ilmoitti, että hänellä on minulle tuliaisia ja antoi Fazerin sinisen suklaalevyn. "Thank you. I love this.", kiitin. "I know. It is lovely chocolate.", Nathan sanoi.

"Come.", Nathan pyysi hetken päästä. Nyökkäsin pienesti ja lähdin seuraamaan häntä tavarat mukanani. Nathan ohjasi minut ulos koko lentoasemalta.

Kävelimme lentoaseman toisen puolen viereisen rakennuksen eteen. Rakennus oli vaaleansininen ja sen oven yllä luki isoin kirjaimin "Australian Aviation". En edes ollut ikinä käynyt sillä puolella lentoasemaa. Mitä hän minulle halusi näyttää? Menimme ovesta sisälle ja vastaan tuli käytävä, jonka molemmilla puolilla oli ovia. Ovien välissä oli tauluja, joissa oli joitain ryhmiä lentokoneiden edessä. Nathanilla oli tapana ensin viedä minut jonnekin ja sitten vasta kysyä.

"Do you want learn here?", Nathan kysyi. Kysyin, että mikä minusta sitten tulee. "Pilot.", hän vastasi yhdellä sanalla ja suuni loksahti auki. "Really?, kysyin. "Yes. I don't lie." "Of course I want.", sanoin valmiina tekemään mitä vain. Lentäjä.

Kävelimme yhden oven eteen, jossa luki: "16". Nathan koputti oveen. Oven avasi ehkä 30-vuotias mies. "Hello. I'm Adrian Bellow. Do you need help?", hän sanoi. Nathan kertoi hänelle, että olisin uusi opiskelia.

Adrian oli kiinnostuneen näköinen ja päästi minut sisälle luokkaan. Luokassa kuului puheen sorinaa. Opiskelioita oli varmaan 20. Minun lisäkseni vain 1 tyttö, joka oli ilmeisesti todella hyvä kaveri kahden pojan kanssa. En uskaltanut mennä istumaan.

Ovi kolahti, Nathan oli lähtenyt ja minä vain seisoin tietämättömänä paikoillaan. "Introduce yourself, please.", Adrian sanoi minulle. Nyökkäsin pienesti ja yritin rentoutua, vaikka se olikin hyvin haastavaa. "Hello, I'm Clara Flygare and I'm seventeen years old.", esittelin. "Thank you. I'm Adrian Bellow.", hän puolestaan kertoi. "Your place is over there.", Adrian jatkoi ja osoitti paikkaa tumma hiuksisen ja tummavaalea hiuksisen pojan edestä. Kävelin paikalleni ja istuuduin. Vieressäni ei ollut ketään. Adrian antoi minulle joitain opiskelupapereita, kirjoja, kynän ja kumin. "You'll need these.", hän sanoi ja käveli takaisin luokan eteen.

Minulla oli vähän avuton olo, en tiennyt, kuinka kauan he olivat jo täällä opiskelleet. Laskin pikaisesti oppilaat, niitä oli 20+minä. Onneksi he olivat kuitenkin aika nuoren näköisiä, vaikka yksikään ei varmaan ollut alle 17-vuotias, mutta onneksi en minäkään. Katsoin vain eteen ja yritin seurata opetusta. En vilkaissutkaan taakseni, en viitsinyt. Onneksi istuin sentään toisiksi viimeisellä rivillä, yksin. Muilla oli parit jo valmiina. Olin se pariton 21 oppilas.

Opiskelin täällä jonkin näköistä lukiota ja lentäjä-opetusta samaan aikaan. "Take couples.", Adrian pyysi. "Clara, be with Zachary and Ayden.", Adrian sanoi ja lähti ojentelemaan jokaiselle parille yhden paperin jossa oli tehtäviä. En edes tiennyt, ketkä olivat Zachary ja Ayden. "Clara..., I'm Zachary.", kuulin matalan äänen takaani, aivan kun hän olisi lukenut ajatukseni. Käännyin varovasti ympäri. Kumpikohan se niistä oli? Adrian ojensi meille paperin.

Paperin täyttö meni suurimmaksi osaksi niin, että vastailin joihinkin kysymyksiin, mihin osasin, kuten vaikka että lentokoneen renkaat ovat täynnä 100% typpeä ja metalliset piikit siivissä ovat sähkövarausten purkauksien vuoksi. Zachary ja Ayden nauroivat jollekkin, antoivat minun täyttää sen mitä osasin ja täyttivät sen itse nopeasti loppuun. Muilla kesti kauemmin ja sillä aikaa ehdimme tehdä lukiojuttuja. Sain selville, että tämä oli vasta heidän kolmas päivä täällä opiskelemassa, en siis ollut ihan jäljessä.

Ardian keräsi paperit ja aloimme käydä niitä läpi. Asiat tuntuivat vielä hyvinkin helpoilta, kun olin opiskellut niitä jo Nathanin kanssa.

Adrian antoi meille lukemista, ja sanoi, että niistä asioista tulee sitten ensi kerralla kysely, mistä pitää saada vähintään 19/20, tai joutuu uusintaan. Hän käytti nimenomaan verbiä joutuu, joten se oli ilmeisesti todella huono asia. Täällä pitää siis opetella asiat täydellisesti, tai ei pääse lentäjäksi.

Juttelin Zacharyn ja Aydenin kanssa Aydenin aloitteesta ensin kirjan asioista ja sain sitten selville, että Ayden ja Zachary olivat jo 18, ja he olivat käyneet jo vuoden lukiota. Ainakin he olivat minua vanhempia. Kyselin vielä muista ja vanhin täällä oli 22 vuotta, muut 17 ja 22 vuoden väliltä.

Adrian piirsi taululle havainnollistavia kuvia, joita meidän piti täydentää. Se oli ihan kivaa. Pääsin piirtämään siipiin ne metallitikut. Kaikki eivät edes tienneet mitä ne olivat ja sain siitä itseluottamusta. Tiesin edes jostain enemmän.

Kahdelta Adrian päästi meidät syömään. Menin lentoasemalle ja etsin sieltä Good Foodin. Ostin itselleni kalaa ja riisiä. Kävelin ruokieni kanssa tuttuun pöytään. Ei kulunut kauaakaan, kun joku istui viereeni ja toinen minua vastapäätä. Zachary ja Ayden. "Hi. Is here good food?", kysyi Zachary, jonka nimen olin saanut selville. Zachary istui minua vastapäätä. "Yes.", vastasin. "Have you been here before?", Ayden kysyi. Mietin hetken, kunnes vastasin. "Yes. Here have been my two job and one studying place.", vastasin. "Wow. What do you mean?", Zachary kysyi kiinnistuneena. Hän ihmetteli varmaan, että olin vasta 17 ja minulla on ollut kaksi työpaikkaa. "Post office, Fresh Drinks and maybe pilot studying place.", vastasin. "Okay. We came from high school.", Ayden sanoi.

Syötyämme menimme takaisin Australian Aviation: iin. Opiskelimme ensin itsenäisesti kaksi tuntia, jonka jälkeen Adrian opetti meille asioita, joita olin jo oppinut. Ainakin se oli hyvää kertausta.

Ilmailupäivä loppui puoli 6, mutta minulla oli mahdollisuus jäädä opiskelemaan lukiojuttuja ja tottakai halusin hyödyntää sen ajan. Opiskelin puolitoista tuntia ja lähdin sitten bussilla kotiin.

Kotiin päästyäni tein itselleni ruokaa, tein kanapastaa. Söin ruokani, josta tuli vielä parempaa, kuin yleensä.

Yhdeksältä kävin pesemässä hampaat ja harjasin hiukset. Lampsin huoneeseeni hyvillä mielin. Minusta oli ihanaa päästä muiden kanssa opiskelemaan. Kirjoitin päiväkirjaan ja vaihdoin vaatteeni yömekkoon. Hyppäsin sänkyyn ja katselin hetken aikaa ulos, kunnes suljin verhot, laitoin pääni tyynyyn ja aloin nukkumaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Valmistuuko Clara liikennelentäjäksi?

1074 words

TheQueenOfAustralia