Tuhansien tähtien maa

~9~ Hiljainen päivä

Runo on omani.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Taas maanantai. Olen ollut täällä jo yli viikon. Aika kuluu hyvin nopeaa. Nuo ajatukset ehdin käydä päässäni läpi, ennen kuin herätyskelloni soi. Kello oli siis 7.00. A.M. Sammutin herätyskelloni, vaikka tällä hetkellä olisin voinut jäädä vain kuuntelemaan sitä piipitystä, joka yleensä niin paljon ärsytti.

Nousin ylös. Kävelin heti etsimään tämän päivän vaatteitani. Valitsin mustat farkut ja ison vaaleanpunaisen hupparin. Laitoin ne päälleni, vaikka yömekossa töihin meno ei olisi tuntunut yhtään hullummalta ajatukselta.

Kävelin vessaan, pesin hampaat ja harjasin hiukset, jotka laitoin löysästi kiinni.

Kävelin keittiöön ja aloin etsimään ruokaa itselleni. Tein lettuja ja söin ne mansikkahillon kanssa. Tein itselleni salaatin, jossa oli muunmuassa kuivattua leipää, salaatin lehtiä ja pieniä juustonpalasia. Laitoin valmiin salaatin eväskippooni. Salaatti olisi tämän päivän päiväruokani. Kello olikin jo niin paljon, että olisi aika lähteä.

Laitoin vaaleanpunaiset Vanssini jalkaan. Vansseja minulla on paljon, ne vaan ovat kivan tuntuiset ja kivan näköiset. Otin kännykän, lompakon avaimet ja salaatin pieneen mustaan kassiini ja lähdin ulos asunnostani.

Suljin oven ja lähdin kävelemään rappusia alas. Olin saada sydänkohtauksen, kun kuulin tutun äänen takaani: "Hello Clara!", Alexander huusi ja ilmestyi viereen. "Hello.", vastasin. "Where are you going?", hän kysyi. "To work.", vastasin. "Me too.", hän totesi. Alexander ehdotti, että voisin mennä hänen derbinsä kyydillä. Alexanderin työpaikka oli lentoaseman vieressä. Minä suostuin, mikäs siinä jos saa ilmaisen kyydin maksamisen sijaan.

Kävelimme Alexanderin derbin luokse ja hän ojensi minulle kypärän, joka oli punamusta, niinkun hänenkin kypäränsä. Laitoimme kypärät päähän. Alexander hyppäsi kyytiin ja minä tulin perässä. Alexander käänsi avainta lukossa ja derbi käynnistyi.

"Hold on to me.", Alexander sanoi vielä ennen kuin lähti ajamaan. Otin varovasti Alexanderista kiinni ja toivoin, ettei hän tekisi tiukkoja kurveja, että joutuisin pitämään tiukasti kiinni. Mutta hän ajoi varovasti, juuri niin kuin halusinkin. En ollut ikinä ennen ollut mopon kyydissä, kerta se oli ensimmäinenkin. Nautin todella paljon, minun pitäisi ostaa itsekin mopo, sillä ajaminenkin on varmasti ihanaa. Aivan liian pian saavuimme lentoaseman ulko-oville. Alexander päästi minut kyydistä ja minä annoin kypäräni hänelle.

Sanoimme vielä heipat, ennen kuin hän lähti. Jäin katsomaan hänen peräänsä ja vasta kun hän katosi, astuin lentoaseman sisälle.

Kävelin ripeästi, vaikka minulla ei ollut kiire. Bussi kulkee aina kiertoreittiä ja Alexanderin kyydillä pääsin suoraa tietä. Saavuin Fresh Drinks: ille, jossa Melissa oli taas. Kuinka aikaisin hän aina tänne tulee. Kaikki oli jo valmiina, niinkuin muinakin päivinä. "Hello Clara.", Melissa sanoi iloisesti. "Hello Melissa.", vastasin yhtä iloisesti, kuin hän.

Valmistelin omat asiani. Laitoin laukun piiloon ja pesin käteni. Kysyin Melissalta, mitä hänellä oli eilen ja hän vain vastasi, ettei mitään ja kuinka niin. Kerroin, että Lucas oli sanonut, että ilmeisesti Alice olisi kutsunut hänet eiliselle piknikille, mutta hänellä oli ollut muuta menoa. Eikä ollut, ei minulle kukaan ilmoittanut Alice vakuutti. Olivatko he sitten huijanneet minua ja olin sokeasti uskonut heihin. Minun on ihan pakko käydä kysymässä Alicelta.

"Can I keep a little break?", kysyin toiveikkaana. "Yes, you can.", hän vastasi kysyvästi ja ihmeissään, mutta en aikonut kertoa hänelle, en vielä.

Lähdin kävelemään kohti postitoimistoa toivoen samalla, että Alice olisi siellä. Kävelin tuttuun käytävään ja koputin postin oveen.

Alice aukaisi oven. "Hey.", hän sanoi.
"You lied.", sanoin syyttävästi. "What?", hän kysyi tietämättömänä, mutta kyllä hän tietäisi kun kertoisin asiasta vähän lisää. "You said that Melissa could not come, but you didn't even ask her to come.", sanoin hyvin syyttävästi. En sietänyt syrjintää, en ainakaan kun olin itse joutunut sen kohteeksi. "What?", Melissa kysyi. "Why are you lying?", kysyin hyvin pettyneenä. "I don't like her.", hän tunnusti. "No additional questions.", hän lisäsi vielä nopeasti. Why not, ajattelin, mutten sanonut sitä ääneen. "You can go.", Alice vastasi tylysti. Kävelin ovelle ja menin ulos, en halunnut pilata ystävyyttämme lopullisesti.

Kävelin takaisin työpaikalleni, jossa Melissa juuri antoi juoman asiakkaalle.

"What it said?", Melissa kysyi nopeasti ja hyvin kiinnostuneesti. "Who?", kysyin, koska en kertonut minne menin. "Alice.", hän vastasi. Mistä hän niin päätteli. "What?", kysyin muka tietämättä, sillä en mielellään kertoisi totuutta hänelle. "I know you went to her.", Alice sanoi jo hieman varuillaan. Pidin pienen tauon ja sanoin sitten surullisena niin, että vain hän kuuli: "She doesn't like you." "Why?", Melissa kysyi ääni särkyen. "I don't know.", vastasin surullisena. Melissa näytti siltä, että hän olisi voinut alkaa itkeä, joten halasin häntä tiukasti. "You are always my friend, I promise.", sanoin ja silitin häntä selkään.

Ruokataukoon asti olimme ihan hiljaa. Melissa oli varmasti pettynyt Aliceen ja hän varmasti mietti häntä koko päivän. Söin salaattini yhden mansikkasmoothien kanssa. Melissa lähti ruokatauolle jonnekin kauemmaksi. Jäin yksin hoitamaan Fresh Drinks: iä.

Näin tutun hahmon joka liikkui lähemmäs. Se oli Alice. Hän käveli tiskille hermostuneen näköisenä. "Am I still your friend?", Alice kysyi epätoivoisena. Toivoin, ettei Melissa ilmestyisi paikalle keskustelumme aikana. "Yes you are.", vastasin hymyillen pienesti. Melissa ei ehkä tykkäisi, mutta minä en luovu ystävistäni. "Really?", Alice kysyi. Eikö hän uskonut minua. "Of course.", vahvistin vastaustani. Toivoin kovasti, että hän luottaisi minuun. En aio menettää häntä, en ikinä. "Thank you.", Alice vastasi helpottuneena. Ei siitä olisi tarvinnut edes kiittää. "Bye.", Alice sanoi. "Byebye.", sanoin ja Alice lähti.

Ei kestänyt kauaakaan kun Melissa tuli salaattinsa kanssa takaisin. Hän söi sen rauhassa loppuun, jonka jälkeen jatkoimme yhdessä töitämme.

Tänään oli hyvin hiljainen päivä. Alice lähti jo neljältä kotiin ja minä pääsisin vasta puoli kuudelta. Jos olisin halunnut lyhyemmät työpäivät, voisimme ottaa uuden työntekijän, mutta ei minua oikeasti haittanut, ainakin sai enemmän rahaa. Kello mateli hyvin hitaasti. Monet monet ihmiset vain juoksivat ohi, vain harvat pysähtyivät ja sitäkin harvemmat ostivat. Päivä oli hyvin puuduttava, mutta kyllä sekin aika koitti kun minun työpäivä loppui.

Putsasin paikan hienosti, että meidän olisi mukavampaa tulla huomenna töihin. Laskin vielä tänään tulleet rahat ja pistin ne huolella piiloon. Otin kassini mukaan ja lukitsin huolella oven, josta aina kuljimme. Sammutin vielä valon ja kävelin ulos koko lentoasemalta.

Ulkona oli raikas ilma. Minulla tuli heti ikävä sitä Alexanderin ihanaa derbiä, mutta hän ei tullut hakemaan minua, ei tietenkään. Hän ei edes tiennyt milloin pääsin töistä.

Menin tutulla bussilla tutulle pysäkille ja kävelin sieltä taloni vieressä olevaan ruokakauppaan.

Kaupasta keräsin kaiken tarpeellisen ja vähän jotain ylimääräistä, kuten karkkipussi, joka on täynnä suklaakarkkeja, niiden voimalla jaksaisin siivota tänään. Maksoin ostokset ja lähdin ulos.

Kuljin hissillä painavien ostoskassieni kanssa ylös. Avasin oven, kävelin sisälle ja työnsin oven kiinni.

Otin kengät pois jalasta ja kävelin keittiöön tyhjentämään ruokakassini. Jätin kuitenkin riisin ja kanan pöydälle. Tein niistä itselleni ruoan.

Ruoan jälkeen pesin pyykkiä, tiskasin ja siivosin muuta taloa. Olin jo unohtanut kuinka ärsyttävää siivoominen on, karkilla kuitenkin jaksoin loppuun asti. Sain vasta illalla taloni täysin puhtaaksi.

Pesin hampaat ja harjasin hiukset.
Kävelin huoneeseeni ja vaihdoin vaatteeni yömekkoon. Kirjoitin päiväkirjaan ja menin nukkumaan.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Pysyvätkö Clara ja Alice ystävinä, vaikka Alice ja Melissa ei pidäkkään enää toisistaan?

1083 words

TheQueenOfAustralia