Tuhansien tähtien maa

~12~ Hopeana hohtava Chloe

Heräsin ennen herätyskelloa ja laitoin sen äkkiä pois päältä, ennen kuin joutuisin kuuntelemaan sitä. Minua väsytti, mutta päätin, että nousisin silloin kun vähiten siltä tuntuisi ja nyt oli juuri oikea aika.

Nousin ylös ja kävelin vaatekaapilleni. Valitsin tummanpunaisen hupparin, jossa oli reikiä ja siinä luki "Unique", otin myös mustat tavalliset farkut ja valkoiset sukat.

Kävin suihkussa, jonka jälkeen puin valitsemani vaatteet päälleni. Laitoin hiukset poninhännälle ja pesin hampaat.

Aamupalaksi söin jogurttia, jossa oli banaaninpaloja. Join myös välttämättömän aamukahvin.

Pian pääsin lähtemään ja sain Alexanderilta kyydin töihin. Kiitin kyydistä ja lähdin suunnistamaan kohti Nathanin huonetta. Pääsin sinne hyvinkin nopeasti. Koputin oveen, jos Nathan olisi siellä. Ei kulunut kauaakaan kun oven lukkoa käännettiin. Ovi avautui.

"Hey, you came.", Nathan sanoi. "Hey.", vastasin ja kävelin papereideni kanssa istumaan hänen pöytänsä ääreen. "Byebye, I go now.", hän sanoi ja lähti.

Opiskelin taas muutaman tunnin sitä miten siivet toimivat. Ja ruokatauolla söin kasviskeittoa Good Food: issa. Opiskelin vielä lisää ja lisää. Välillä se alkoi käymään hermoille, mutta tiesin mikä minua odotti, joten jatkoin sinnikkäästi opiskelua.

Lähdin kotiin viideltä. Olin hyvin väsynyt. Heti kotiin päästyäni otin kengät pois, söin mikropizzaa ja menin päiväunille.

Kuudelta olin taas pirteä. Kännykkäni alkoi soida. Katsoin näyttöä ja huomasin numeron, joka ei ollut yhteystiedoissani. Ehdin käydä päässäni eri vaihtoehtoja, kuka minulle voisi soittaa, mutta päähän ei tullut yhtäkään vaihtoehtoa. Ainoa keino tietää oli vastata numeroon ja kysyä. Painoin vihreää luuria ja hengitin syvään.

"Hello, who are you?", kysyin jännittyneenä. "Hello, Nathan Welch. Please come back to the airport. I have a surprise for you. You will like it.", hän sanoi innostuneena. "Okey.", vastasin jännittyneenä. "I come.", jatkoin. "Good. See you.", hän sanoi ja lopetti puhelun.

Kävelin keittiöön ja söin salaattia, jossa oli mm. omenaa. Harjasin hiukset ja laitoin ne uudestaan kiinni. Tällä kertaa kahdelle letille, joista tuli aika lyhyet. Pesin vielä hampaat, laitoin kengät jalkaan ja lähdin ulos.

Käytin bussia. Niitä kulkee selvästi kokoajan. Matkalla jännitys yltyi. Miksi Nathan haluaa nähdä minut töiden jälkeen? Miksi hän ei kertonut asiaa töissä tai puhelimessa? Haluaako hän puhua opiskelustani? Näissä ajatuksissa saavuin perille, lentoasemalle.

Kävelin mahdollisimman ripeästi kohti Nathanin huonetta. Matka tuntui kestävän ikuisuudeen. Avasin henkilökunnan oven avaimellani ja astuin käytävälle. Kävelin oikean oven kohdalle ja koputin siihen kaksi kertaa.

Ovi avautui ja näin Nathanin tummat silmät edessäni. "Hey.", Nathan tervehti iloisesti. "Hey.", vastasin. "Follow me please.", hän sanoi ja lähti huoneesta ulos minä perässä.

Jatkoimme saman henkilökunnan käytävän päähän. Käytävän päässä oli ovi. Menimme sen luokse ja Nathan näppäili oven avaamiskoodin. "This code is 1621.", Nathan sanoi niin hiljaa, että vain minä pystyin kuulemaan sen. Nyökkäsin pienesti. Mihin minä tätä koodia tarvitsisin. Mitä oven toisella puolella on?, ajattelin.

Astuimme oven toiselle puolelle. Siellä oli iso harmaa halli, jossa oli kolme erimallista pienlentokonetta. Katselin ihaillen ympärilleni ja aloin melkein itkeä, rakastin yksityislentokoneita. "Wow.", henkäisin, kun kävelimme yhden niistä luo. Lentokone oli kauniin hopeinen ja siinä oli tummennetut ikkunat. Sivuilla oli kauniita kiemuraisia viivoja ja kone oli juuri sopivan kokoinen. "Is this cool?", Nathan sanoi ja silitti sen siipeä. En pystynyt vastaamaan nyökkäsin vain ja hymyilin leveästi.