Tuhansien tähtien maa

~28~ Kaikki loppuu aikanaan

Tänään on 31.12, sunnuntai ja viimeinen päivä vuotta 2018. En edes tiennyt kenen tai keiden kanssa haluaisin olla, ehkä Alexanderin ja Melissan tai Zacharyn ja Aydenin kanssa.

Carterin kanssa en tulisi ainakaan viettämään yhtäkään päivää. Toivottavasti kukaan kavereistani ei tunne häntä. En nimittäin aio tutustua häneen. Paitsi niin ajattelin Alexanderistakin neljäntenä päivänä Australiassa , vaikka toisin kävi ainakin hetkeksi aikaa.

Otin kännykän käteen ja aloin laittaa Alexanderille viestiä, koska en jostain syystä uskaltanut soittaa hänelle. Kirjoitin: "Hi. Do you want to be with me and maybe Melissa today?" Lähetin viestin sormet täristen. Odotin ehkä minuutin, kunnes sain vastauksen: "No. I spend my new year with Melissa and Connor. Without you." Tuijotin viestiä ja toivoin, että se olisi vitsi. "Really?", kysyin täristen. "Yes.", hän vastasi heti.

Silmäni kostuivat ja ensimmäinen kyynel vierähti poskelleni, ja sitten toinen ja kolmas. Olin menettänyt ystävyyden Alicen, Michellen, Melissan, Alexanderin ja Connorin kanssa. Miksi? Minua pelotti, että menettäisin viimeisetkin ystävät, Zacharyn ja Aydenin.

Etsin Zacharyn numeron kännykästäni ja aloin soittaa hänelle. "Hi." "Hi. Can you and maybe Ayden be today?", kysyin. "Yes if you want to be also with my other friends.", hän vastasi kysyen. Epäröin hetken. He ovat luultavasti joitain täysin tuntemattomia minulle. "It is okey, but how many friends?", kysyin. "I, and my two friends. Ayden don't come" "Okay, I come." En tiennyt mikä minuun meni, kun vastasin myönteisesti. Ainakin niitä toivottavasti tuntemattomia oli vain kaksi. "Good. See 3 o'clock at the sunrisepark.", Zachary sanoi. "See you.", vastasin ja suljin puhelun.

Vasta kolmelta. Kävin ensiksi suihkussa peseytymässä. Sitten pesin hampaat ja kuivasin ja harjasin hiukset. Laitoin päälleni legginsit ja pitkän hupparin. Söin aamupalan vasta yhdeltätoista.

Ovella kuului kolahdus. Menin latsomaan ja minulle oli tullut kirje. Nostin kirjeen varovasti ylös. Siinä luki Claralle ja tunnistin käsialan heti äidin omaksi. Menin sohvalleni ja avasin kirjeen. Vedin paperin pois ja aloin lukea kirjettä hiljaa mielessäni.

"Hei ihana Claramme. Meillä on sinua jo kova ikävä. Toivottavasti viihdyt kaveriesi kanssa hyvin. Claudialla on myös kavereita, joiden kanssa hän tykkää olla. Me kyllä pärjäämme, mutta odotamme aina sinua takaisin kotiin. Onnellista uutta vuotta sinne Australiaan! p.s. toivottavasti tämä kirje tulee ajoissa vuoden viimeisenä päivänä perille. <3= äiti ja Claudia"

Laitoin ihanan kirjeen takaisin kuoreen ja vein sen huoneeseeni. Menin takaisin keittiöön ja aloin tehdä ruokaa ja herkkuja.

Leivoin suklaamuffineja ja whoopieseja, joissa molemmissa oli kunnon suklaakuorrute. Valmistin ruoaksi oman jauhelihapitsan mozzarellalla. Coca Colaakin löytyi. Aloitin uuden vuoden ruokani syömisen hieman yli yhdeltä. Ruoka oli todella hyvää itsetekemäkseni, siirryin sen jälkeen jälkiruokaan. Jaksoin syödä puolikkaan muffinin ja yhden whoopiesin.

Vähän vaille kolme tein vielä viimeiset valmistelut. Vaihdoin vaatteeni mustiin tiukkiin farkkuihin ja vaaleanpunaiseen villapaitaan. Otin pieneen kassiini kaiken tarpeelisen.

Lähdin kävelemään kohti puistoa. Olin paria minuuttia ajoissa ja paikalla oli vain Zachary. "Hey.", tervehdin. "Hey.", hän vastasi. "Nice that you came.", Zachary sanoi. Hymyilin pienesti vastaukseksi. "Happy new year.", toivotin. "Same to you.", Zachary vastasi.

Meitä kohti käveli kaksi henkilöä. Tunnistin heidät Carteriksi ja Chadiksi. Näin heidät eilen sattumalta rantatiellä. Ehdin pienen hetken toivoa, että he kävelisivät vain ohi, mutta ei, he tulivat suoraan luoksemme.

"Hi Zachary and... you.", Chad sanoi ja katsoi ensin Zacharya, jonka jälkeen siirsi katseensa minuun. "Ouu...! She is Clara!", Carter kailotti. "Shhh.", yritin saada häntä hiljenemään. "No way. Do you know Zachary?", hän jatkoi. "Yes. What about yourself?", Zachary vastasi puolestani. "Of course. It is my friend.", Carter sanoi kuin itsestäänselvän asian. "How so?", kysyin ja katsoin Carteria suoraan silmiin. "Mmm... you are beautiful and very nice.", hän perusteli. "Just. You don't know me.", sanoin. "Because you didn't want to be with me."Okey, okey, okey.", Chad sanoi ja yritti saada meitä lopettamaan ajoissa. "Agree.", Zachary huokaisi. "Sorry.", pahoittelin.