~14~ Ilmassa vai meressä?

45 1 1
                                    

Heräsin haukotellen uuteen aamuun. Avasin verhot, ja huomasin, että nyt oli vasta suht aikainen aamu. Vilkaisin seinäkelloa, joka näytti yhdeksää. Avasin verhot ja ulkona oli hieno sää.

Nousin sängystä hieman vaivalloisesti ja siirryin vaatekaapilleni. Valitsin siniset shortsit ja mustan ohutkankaisen paidan. Puin uudet vaatteet päälleni.

Tein aamuhommat ja laitoin hiukseni pirteälle poninhännälle. Söin jäätelöä ja leipää parvekkeellani. Tuuli puhalsi hennosti päälleni, koska minulla ei ollut parvekelasia.

Menin sisälle ja kävin pesuhuoneessa vaihtamassa bikinit päälleni. Nappasin muut tavarani mukaan, mitä nyt rannalla tarvitsee. Kuljin eteiseen ja otin läpsyt, joiden kanssa lähdin ulos. Menin hissillä alas ja kävelin rannalle.

Löysin juuri sopivan paikan itselleni ja asetin pyyhkeeni siihen. Menin makuulle ja kuuntelin hiljaa vielä rauhallista rantaa ja kauniin kuuloista aaltojen loisketta. Olisi ihanaa päästä suppaamaan tuohon mereen. Ja ilmeisesti toiveeni kuultiin.

"Boo!", joku huusi ja siitä äänestä ei voinut erehtyä, se oli Michelle. En onneksi saanut sydänkohtausta. Michelle käveli viereeni. "Hello.", sanoin ja nousin istumaan. Michelle istuutui myös pyyhkeelleni. "Please.", Michelle pyysi, mutta en tiennyt mitä. "What?", kysyin ja yritin saada vastausta. "Say yes, please.", Michelle pyysi. Mitä ihmettä hän halusi? "Yes.", vastasin ja valmistauduin jo sanomaan "ei sittenkään". "You came with me to the sea.", hän sanoi. "Sup board?", kysyin innoissani. "Yes!", hän huudahti. "Let's go.", sanoin ja otin tavarani mukaan.

Michelle opasti minut rannalla sijaitsevaan sup lauta vuokraukseen. "Hey, how can I help you?", sanoi ystävällinen ja koruja täynnä oleva nainen. "We hire two sup board.", Michelle vastasi. "How long time?", nainen kysyi. "Two hours." "What name?" "Michelle García." "50 AUD, please." "I pay. You're welcome.", Michelle sanoi ja ojensi rahat hänelle. "Thank you. Choose suitable boards." Kävelimme lautojen luokse ja Michelle ohjasti minulle oikean kokoisen vaaleanpunaisen laudan. Hän itse otti vaaleansinisen. Otimme laudat ja melat mukaan.

Kävelimme rannalle. Asetin ensin lautani veteen ja laitoin nilkkaani narun, jotta sup lauta ei lähde omille teilleen. Otin melan käteeni ja kiipesin laudan päälle istumaan. Pian Michellekin oli päässyt oman lautansa kyytiin.

Otimme maasta vauhtia ja liu'uimme pitkin veden pintaa kohti merta. Kello oli puoli 11, kun aloitimme. Michelle oli ottanut eväitä mukaan. Pikkuhiljaa minäkin uskalsin nousta seisomaan. En ollut ennen supannut, mutta olin aina haaveillut siitä, se vaikutti mielenkiintoiselta, ja niin se olikin. Meloimme jo aika kaukana rannasta ja minua alkoi pelottaa. Uimataidoissani ei ollut mitään vikaa, mutta alapuolellani ui kaloja. Ne olivat liian isoja. Ilmaisin siitä Michellelle, mutta hänen mielestään niitä ei tarvinnut pelätä. Onneksi tuuli oli sentään lakannut, mutta silti aaltoja vain tuli.

Vaihdoimme suuntaa ja lähdimme melomaan rannan suuntaisesti. Juttelimme Michellen kouluviikosta, kun hän oli pitänyt esitelmän kahden muun kaverinsa kanssa sup lautailusta kaikkien koulun oppilaiden edessä. Oppilaat ja opettajat olivat innostuneet siitä niin paljon, että he päättivät pitää suppaus päivän. Michelle oli kuitenkin ennen sitä halunnut käydä edes kerran suppaamassa, että varmasti sitten osaisi opettaa muita oikein. Hän oli rohkea, en varmasti olisi ikinä mennyt pitämään minkäänlaista esitelmää niin ison ihmismassan edessä.

Puoli 12 pysähdyimme ja otimme toistemme meloista kiinni, niin että pysyimme lähekkäin. Michelle antoi minulle smoothien, suklaapatukan ja rahkaa. Söimme eväitämme keskellä merta. Ruoka maistui todella hyvin. Näkyi, että Michelle oli panostanut eväisiin, hän oli itse valmistanut smoothien ja rahkan.

Kerroin pienlentokonelentelystä ja nykyisistä opiskeluistani. Michelle oli erittäin kateellinen siitä, että olin päässyt jo 16 vuotiaana kokemaan tuollaista. Hän itse halusi kampaajaksi ja pukusuunnitteliaksi. Michelle sopisi siihen hommaan erittäin hyvin. Michelle piti aina huolen ulkonäöstään.

Tuhansien tähtien maaWhere stories live. Discover now