~20~ Yllätys

36 2 0
                                    

Lauantai. Silmäni rävähtivät auki. Sydämeni hakkasi todella nopeaan ja kämmeneni hikosivat. Olin nähnyt kamalaa unta. Siinä kuulin rapistelua ja muita ääniä huoneestani, vaikkei siellä ollut muita, kun minä.

Tutkin huonettani hyvin tarkasti. "Ei täällä ketään voinut olla.", rauhoittelin itseäni. Kurkistin vielä sängyn alle, ennen kuin nousin ylös kello 9. Etsin vaatekaapistani siniset farkkushortsit ja mustan t-paidan. Vaihdoin vaatteeni.

Kävin pesemässä hampaat ja harjaamassa hiukset. Aamupalaksi tein hedelmäsalaattia ja söin sen lämpimällä parvekkeellani.

Ovikello soi. Varmaan Alexander, mietin ja menin avaaman oven. "Hi.", kuulin äänen, enkä voinut uskoa silmiäni. Rapussa seisoi Michelle. "Hi.", vastasin näyttäen hänelle, että olin erittäin hämmentynyt. Luulin, ettei hän tulisi enää ikinä tähän rappuun, saatika ovelleni. Olin juuri kysymässä, mitä hän täällä teki, kunnes kuulin itse kysymyksen:

"What would sound like trek?", hän kysyi tutkien tarkasti reaktiotani, jossa ei ollut mitään ihmeellistä. "When?", kysyin ja todella toivoin, että hän sanoisi: se oli vitsi. "Today-sunday or monday.", hän vastasi. Minulla oli kiusallinen olo, en halunnut, että hän tulee huijaamaan minua kotiovelleni. "You hate me.", huomautin karkealla äänellä. "You lie. You are my friend.", hän vakuutti. "Where the from.", kysyin miettien hetkeä, kun viimeksi näin hänet. "Stop it.", Michelle sanoi pyytäen turhaantuneena. "Believe me, please.", hän jatkoi pyytäen. "Okay..., I come.", myönnyin. Halusin antaa hänelle mahdollisuuden. "Who else comes?", kysyin vain siksi, etten halunnut kuulla Alicen nimeä. "Connor and Alexander.", hän vastasi. "Melissa?", kysyin ihan vain ärsyttääkseni Michelleä. "Not, please.", Michelle sanoi hiljaa pyytäen. Hän ei tykännyt, että mainitsin Melissan nimen. "Just..., okay.", tuhahdin. "Thank you. 11 o'clock. See you here.", Michelle sanoi paremmalla mielellä. "Yes.", vastasin.

Ajatus katko tuli heti kun Michelle oli häipynyt ja laittanut oven kiinni. Mitä minä pakkaan mukaan?

Ihan ensiksi kävin lämpimässä suihkussa. Kuivailin hiukseni hiustenkuivaajalla. Otin pesuhuoneesta uikkarit ja pyyhkeen, jotka asettelin reppuun. Reppu oli punainen ja aioin ottaa sen mukaan telttaretkelle.

Vaatekaapistani tuli vielä parit vaatteet. Keittiönkaapeista ruoka-astioita ja kuivaruokaa. Vettäkin tuli otettua. Makuupussi ja pieni tyyny. Onneksi ulkona on sentään lämmin, että ulos ei tarvitse pakata kunnon kerrosta vaatteita. Pakkasin vielä joitain ehkä tarpeellisia tavaroita ja olin iloinen, että reppuni jäi niin kevyeksi, että jaksoin kantaa sitä.

Kello oli puoli 11 ja halusin syödä vielä, ennen kuin lähden. Keitin pitkää spagettia, johon tuli kasvisliemikuutio ja paistoin kalapuikkoja. Siirsin lämpimät ruoat lautaselle ja söin ne ketsupin ja maidon kanssa.

Tiskasin astiat ja vaihdoin vaatteet. Laitoin päälleni mustat collarit ja jätin t-paidan päälleni. Hiukseni laitoin korkealle poninhännälle. Olin valmis.

Ovikello soi. Avasin oven. "Are you ready?", Michelle kysyi. "Yes, but where is Alexander and Connor?", kysyin, kun huomasin, että Michelle oli yksin. "In the car.", hän vastasi. Otin repun selkään, jossa oli nyt kaikki tarvittava. Tulin asunnostani ulos ja lukitsin sen huolella.

Menimme portaita alas, koska halusin. Talomme edessä oli musta, todella upea auto, jollaisen olin aina halunnut. Kasvoilleni nousi pieni hymy. Se oli taksi. Menimme Michellen kanssa takapenkille Alexanderin seuraksi. Connor istui edessä taksikuskin kanssa. "Hi." "Hi.", tervehdin Alexanderin kanssa.

Matka oli puuduttava ja minulla oli erittäin kuuma istuessani Alexanderin ja Michellen välissä. Connor ja kuski puhuivat millon mistäkin. Heillä näytti riittävän asiaa. Itse vaihdoin vain pari sanaa vieressä istuvien kanssa.

Tuhansien tähtien maaWhere stories live. Discover now