Tuhansien tähtien maa

~32~ Kohti Berliiniä

Olen käynyt ahkerasti töissä mielestäni aika kauan. Nyt on nimittäin 08.05.2021. Olen nyt oikea lentäjä ja ollut jo vähän aikaan. Asussani on neljä raitaa ja istun yleensä vasemmalla puolella ohjaamossa. Zachary ja Ayden sai töitä Australian toiselta lento-yhtiöltä, joten emme näe enää niin usein, kuin lukio- ja opiskeluaikoina. Itse olen lentänyt lentoja vasta Australiassa ja sen lähettyvillä, kuten Aasiassa, mutta tänään minulla olisi vaihtolento ja pääsisin Eurooppaan pitkästä aikaan.

Lennän Saksaan, Berliiniin, jossa minulla tulee olemaan pidempi loma. Perheeni on siellä nyt lomalla ja aion yllättää heidät samalla. Olin pakahtua onnesta, kun sain kuulla, että juuri minä saan lentää koneen juuri Berliiniin ja juuri tähän aikaan. Pystyisin vihdoin kertomaan perheelleni, että olen nyt lentäjä. He ansaitsisivat kuulla jo totuuden ja minä olin vihdoin valmis kertomaan sen. Olin salannut heiltä tekemisiäni jo tarpeeksi kauan, neljä vuotta. Äiti oli jo huolissaan, miten minulla meni, mutta sanoin, että opiskelen, mutten halua kertoa vielä mikä minusta tulee. Vaikka enhän minä enää opiskele, se meni jo. Opiskeluita ei tarvita enää.

Lento lähtisi 9.15 A.M., joten minun pitäisi lentäjänä olla paikalla hyvissä ajoin. Aikapulan ei pitäisi iskeä Berliinissä, sillä äiti ja pikkusisko viettävät siellä vielä viisi päivää. Olemme viestitelleet asiasta niin, että suunnitelma ei voi mennä pieleen. He olivat kahdestaan siellä tavallisella kaupunkilomalla. Olin luvannut Claudialle tuliaisia, joten olin ostanut hänelle Sydneyn paikallisia karkkeja ja hiustarvikkeita. Claudialla oli pitkät hiukset ja hän rakasti laittaa hiuksia. Olin varma, että hänestä tulee kampaaja.

Nousin pirteänä sängystä ylös ja laitoin aamuun sopivat vaatteet, ne kuitenkin vaihtuisivat lentoasemalla. Tein kaikki tavalliset aamurutiinit ja tilasin taksin. En nähnyt siinä mitään järkeä, että olisin jättänyt autoni lentoasemalle Euroopassa vierailun ajaksi.

Kipitin ulos talostani ja taksi oli jo odottamassa minua. Se oli tullut varmasti jostain läheltä. Pääsin nopeasti lentoasemalle ja lähdin etsimään oikeaa paikkaa. Kävelin Fresh Drinks:in ohi ja näin Melissan tekemässä iloisesti juomia asiakkailleen. En ymmärrä, miten hän pystyy elättämään itsensä, vaikka eihän se ihme ole, jos hän asuu vielä vanhempiensa huolehdittavana. Alice oli ainakin vaihtanut työtänsä, hän oli nyt sisustussuunnitteliana jossain päin Sydneytä. Kävin turvatarkastukset ja muut ripeästi läpi, jonka jälkeen kävelin oikean lentokoneen lähtöportille. Paikalla oli paljon ihmisiä ja lentokone oli jo valmiina odottamassa seuraavaa lentoa.

Kävelin terminaalia pitkin lentokoneeseen, josta kuulin ääniä, joku oli ohjaamossa. "Hey Clara!", Nathan huudahti ohjaamosta. Minulta meinasi pudota silmät päästä. "What you?", kysyin, vaikka minulla oli pieni aavistus, että hän toimisi lentoparinani. "I am pilot", Nathan muistutti. Minusta oli ihanaa, että hän tulee lennolleni, mutta se tarkoittaa sitä, että Nathan istuu vasemmalla puolella, koska hänellä on pidempi lentohistoria.

Ensiksi tarkastimme koneen ulkoapäin, jonka jälkeen siirryimme sisälle tekemään lentosuunnitelman.
Kun kone oli tankattu ja kaikki oli valmista, matkustajia alkoi virrata sisälle.

Odotimme, että matkustajat olivat valmiina ja heille oli esitetty turvallisuusohjeet. Olin yhteydessä lennonjohtoon ja saimme luvan lähteä. Nathan ohjaisi tämän lentokoneen välilaskulle Hong Kongiin. Hän jää itse sinne, mutta minä ensin odotan, kunnes lennämme koneen Helsinkiin toisen lentoparin kanssa. Siellä minulla on taukoa niin kauan, että ehdin käydä lentokoneella matkustajana Berliinissä.

Nathan käynnisti koneen ja lähdimme kohti kiitotien alkua. Moottorit yltyivät ja vauhti koveni. Kiitotien päässä Nathan nosti lentokoneen ilmaan. Sydney muuttui pienemmäksi ja olin matkalla perheeni luokse, jotka odottaisivat minua Berliinissä.

Olin kerran aiemmin lentänyt Hong Kongiin ja sieltä takaisin, mutta Eurooppaan en ollut päässyt ja tämä oli hieno tilaisuus. Minun lentopariksi tuli kokeneempi lentäjä ja se sattui olemaan juuri Nathan. Hän oli lentänyt Eurooppaan luultavasti useamman kerran, ainakin kerran Suomeen. Silloin, kun olin vielä opiskelemassa.

Vaihdoimme Nathanin kanssa hyviä uutisia. Hänestä oli hienoa, että olin saanut uusia ystäviä Sydneystä.

Lento tulee kestämään 9 tuntia ja 15 minuuttia. Hyvin uuvuttavaa, mutta kyllä minä kestän. Olinhan lentäjäksi halunnut. Lentosää oli muuten hyvä, mutta Hong Kongissa oli sateista.

Ihme kyllä, minulla ja Nathanilla riitti keskusteltavaa lähes koko lennoksi. Ruokaakin tuli, joka oli parempaa kuin muistinkaan.

Perillä Hong Kongissa olimme kello 18.30., mutta aikaerojen takia Hong Kongissa kello oli vasta 15.30. Laskeuduimme sulavasti Hong Kongin kiitoradalle saatuamme laskeutumisluvan. Lentokone kulki ensin nopeasti ja sitten se hidasti vauhtia. Nathan vei meidät oikealle terminaalille, josta tämä kone lähtisi seuraavaksi Helsinkiin. Minusta oli ihanaa, että uuden lentojärjestelmän mukaan pääsi lentämään niin pitkälle Australian lentokoneilla.

Loppukuulutuksien jälkeen matkustajat alkoivat kerätä kamojaan. Osa kävi moikkaamassa minua ja Nathania hyvästä lennosta. Se sai minut hyvin iloiseksi. Lentokone tyhjeni ja sitä päästäisiin purkamaan seuraavaksi.

Tarkastimme Nathanin kanssa, että kaikki oli kunnossa, kunnes lähdin itsekin lentoasemalle. Nathan jäi vahtimaan, että tulevat matkustajat saavat kaiken tarpeellisen ja siistin lentokoneen.

Välilaskun pituus oli seitsemän tuntia, joka oli minulle sopivan pitkä. Sinä aikana varasin itselleni lentokentän lentäjille tarkoitetun hotellihuoneen, jotta saisin nukkua hetken ennen seuraavaa lentoa. Oli ihanaa saada levätä kahdesta syystä: takana oli pitkä lento ja edessä odotti pitkä lento. Olin puolivälissä. Pidin myös ruokatauon, jolloin söin kanaa ja riisiä. Levon jälkeen matkaa piti lähteä jatkamaan, jotta matkustajat pääsisivät hyvissä ajoin Helsinkiin. Kello oli paikallisella ajalla 22.30. Meille tulisi yölento.

Kerroin hotellin työntekijöille, että jatkaisin nyt matkaa. Etsin lentokoneen ja kävin vaihtamassa työasuni päälle. En nähnyt ketään lentäjää odottamassa minua, joten lähdin yksin tarkastamaan lentokoneen ulkoa päin. Tankkaus alkoi juuri, joten seurasin tarkasti, että polttoainetta tuli tarpeeksi seuraavaa lentoa varten. Tarkastuksen jälkeen odotin toista lentäjää lentokoneen ohjaamossa, että pääsisimme tekemään lentosuunnitelman.

Odotin muutaman minuutin kunnes kuulin ääniä ja toinen lentäjä käveli ohjaamoon. Hän oli mies. "Flight captain Sherwin Bellow", hän esitteli itsensä kun kättelimme. "Captain Clara Flygare", kerroin. Kerroin Sherwinille, että olin sekä tarkastanut koneen ulkoapäin, että valvonut sen tankkaamisen.

Lähtöön ei ollut kauaakaan aikaa ja matkustajat saapuisivat kohta koneeseen. Teimme lentosuunnitelman tarkasti. Lentoemännät olivat jo valmiina vastaanottamaan matkustajat sisälle koneeseen. Matkustajia alkoi tulla sisälle ja ne saivat hyvän vastaanoton. Lopuksi lentoemännät tarkastivat, että kaikki oli valmista.

Oli ilta ja Hong Kongissa oli pimeää. Tällä kertaa lentoparini Sherwin oli yhteydessä lennonjohtoon ja saimme luvan lähteä. Käynnistin lentokoneen moottorin ja lähdimme kohti kiitorataa kello 23.30. paikallisella ajalla. Pääsimme kiitotien alkuun ja kiihdytin vauhtia.

Vauhti oli nopea ja nousimme ilmaan. Hong Kongin kaupungin valot loistivat ja pilvenpiirtäjiä riitti paljon. Ylhällä oli kaunista. Pilviä oli muutamia, mutta se ei haitannut. Jos olisi ollut huonompi sää, olisi Sherwin saanut ohjata, mutta onneksi ei ollut. Sain itse lentää Hong Kongin yllä ja ohjata lentokonetta kohti Suomen Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Olin hyvin innoissani, että pääsisin neljän vuoden tauon jälkeen käymään Suomessa, vaikkei perheeni siellä olisikaan. Sen tiedän, että suklaata ja salmiakkia tulee ostettua.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tapaako Clara äidin ja Claudian Berliinissä?

1032 words

TheQueenOfAustralia