11. Luku | sun on pakko |

739 33 13
                                    

Aleksi nk
Kävelen kohti alttaria isäni kanssa. Olli tulee minua vastaan. Lähdemme kävelemään kohti pappia. Hätkähdän hereille. Okei aivot. Kiva että me mennään naimisiin, vaikka ollaan edes hädintuskin yhdessä. Tuosta tulikin mieleen, että pitäisi varmaan kertoa vanhemmileni edes siitä, että olen homo tai jotain sellaista. Katson Ollin täydellisiä kasvoja. Hän nukkuu vielä sikeästi. Minulla olisi tässä hieman vessahätä, mutta annetaan nyt herra Matelan nukkua hyvät unet. Menisin toki vessaan, mutta Olli on kiinni minussa, eikä päästä minua pois.

Olen nyt maannut tässä ainakin tunnin ja vessahätäni kovenee hetki hetkeltä. Kohta minun pitäisi herättää Olli, sillä en halua hänen herävän kostealta lakanalta. Tai oikeastaan märältä. Se ei olisi minustakaan kivaa. "Olli mä en haluis herättää sua mut mun on pakko päästä vessaan", kuiskaan Ollin korvaan. Tuo ei näytä yhtäkään heräämisen merkkiä, joten tökkään tuota naamaan. Olli avaa varovasta silmiään. "Mun vessaan päästä pitäis", sanon. Olli katsoo minua erittin kummastuneena, kunnes hän tajuaa mitä juuri sanoin ja päästää minut lähtemään. Juoksen vessaan ja teen tarpeeni. Menen takaisin Ollin huoneeseen. "Sulla oli kiire", Olli toteaa nauraen. Mutristan suuni ja esitän vihaista.
"No soriii", Olli sanoo ja vetää minut päällensä. Hän alkaa pussailla naamaani. Enhän minä tuolle voi olla vihainen. Alan hieman hymyillä. Olli on söpö ja suloinen ja ihana ja... tuota listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Seisoin nojaten keittiöntasoon ja seurasin katseellani, kun Olli otti aamupalatarvikkeita esille. "Mitäs herralle sais olla?" Olli kysyy minulta. "Yks brune luokalle jääny seiskaluokkalainen", vastaan johon Olli vain hymähtää. "No okei aamupalaks voin ottaa leivän", jatkan. Olli nyökkää ja aloittaa valmistamaan leipää minulle ja itselleen.

Istumme pöydän ääressä ja syömme leipää. Ollin äiti saapuu keittiön ovelle. "Olli me joudutaa isän kans molemmat lähtee viikoks työmatkalle niin pärjääksä täällä?" Ollin äiti kysyy. Olli nyökkää, jolloin hänen äitinsä lähtee varmaan pakkaamaan. "Voiksä olla mun kaa tääl?" Olli kysyy, kun hänen äiti on tarpeeksi kaukana. "Joo mut mun varmaa pitää käydä kotonaki välil", vastaan. Olli nyökkää ja laittaa leivän lopun suuhunsa.
"Kiitos Ovvi leivästä", sanon. Olli naurahtaa ja pörröttää hiuksiani. "Ole hyvä Aveksi", Olli vastaa.

Ollin vanhemmat lähtivät juuri. Makoilen Ollin kanssa sängyllä. Huomenna on taas koulua. En jaksa. Pitäisi ehkä ilmoittaa jotain kotiinkin. Voisin soittaa äidilleni. "Mä soitan nopee äitille", sanon Ollille, joka näyttää siltä, että nukahtaa ihan kohta. "Mm", tuo mumisee.
Puhelu:
Minä:Moi mä oon Ollilla edellee, mut tuun hakee tänää vähä lisää kamoja
Äiti:Okei no mut tuu joskus kotiinki
Minä:Joo joo moikka
Äiti:Moikka
- - -
"Mennään hakee mun kamoja kotoo", sanon Ollille. "Okei", tuo vastaa.

"Moi me tultii nyt!" huudan eteisesta, joka on ainakin kolme kertaa isompi kuin Ollin perheen eteinen. "Moi, syötteks te tääl?" äitini kysyy. "Joo vaikka", vastaan ja menen keittiöön Olli perässä.

Kävelimme Joelille päin. Haemme vain häneltä pari juomaa. Meillä oli tylsää, joten kysyimme olisiko Joelilla jotain juotavaa meille ja tietysti oli. Ainahan hänellä on, vaikka ei ikäkään vielä riitä.

Katsoimme kaikkien yllätykseksi Netflixiä. Tai Olli katsoi, koska minä en uskaltanut. Ei se edes ollut mikään kauhu juttu, mutta pelkäsin sitä silti, joten katsoin Ollin rintaa ja juomaani. Joel suostui antamaan meille vaik kaksi tölkkiä, koska olemme kuulemma liian nuoria kunnon ryyppäämiseen. Ei hän kyllä itsekään vielä täysi-ikäinen ole. Hän on kuitenkin vanhon meistä, joten hänen on pakko vähän määräillä.

"Aleksi mä tiedän et siin on hyvä olla, mut voisitko sä päästää mut vessaan?" Olli kysyy. Pudistan päätäni ja menen ihan kiinni Olliin. "Mut sun on pakko tai mä joudun ottaa sut mukaan", Olli uhkaa, mutta minö en liikahdakkaan. Yhtäkkiä tunnen kuinka Olli nousee seisomaan. Hän toteutti siis uhkauksensa. Pian tunnen, kuinka Olli laskee minut johonkin. Olli tekee tarpeensa ja ottaa minut takaisin syliinsä. Hän tietysti pesi kädet ennen sitä. Olli kantoi minut takaisin olohuoneeseen ja istui sohvalle minä hänen sylissään. Eipä ainakaan tarvinnut nousta seisomaan. Se on hyvä asia. Kai?
_ _ _
619 sanaa
Kirjotin tän matikantunnilla, enkä kerkee oikolukee nii sori jos on kirjotusvirheit. Sori kans jos on sekava.

Can you feel my heart [VALMIS]Where stories live. Discover now