99. Luku | hyvä perse |

528 40 18
                                    

Joonaksen nk
"Joo nyt rauhotu ja tuu tänne", Niko sanoo puhelimeen. Katson häntä ihmeissään. "Eiku nyt oikeesti hengitä me tullaan sua vastaan", Niko jatkaa. Kenelle hän puhuu? "Noni nähään kohta, moikka", Niko sanoo ja ilmeisesti lopettaa puhelun.

"Mennää Ollii vastaa se tulee tänne", Niko kertoo lyhyesti. "Mitä on tapahtunu?" kysyn vähän hädissäni. "Ne kai riiteli Allun kaa ja nyt Olli on iha paniikis ulkona", Niko selittää.
"M-mut miks se ei soittanu mulle? Mä oon sen paras kaveri kuitenki", kysyn ihmeissäni. "No en tiiä mut nyt lähetää sitä vastaa", Niko sanoo ja lähtee johdattamaan meitä ulos.

Näen vähän kauempana Ollin. Hän lähestyy meitä laahaavin askelin. Välillä hän pysähtyy pyyhkimään kyyneliään. Juoksen tätä kohti. Otan hänet tiukkaan halaukseen. Niko tulee pian perästäni. "Mitä tapahtu?" kysyn, kun Olli on vähän rauhoittunut. "S-se oli siellä j-ja se... se yritti t-tappaa Aleksin", Olli kertoo itkien.
"Mitä kuka?" kysyn järkyttyneenä. "A-alma", Olli sopertaa. Hän alkaa itkeä yhä voimakkaammin. "Voitko kertoo tarkemmin et mitä tapahtu?" Niko kysyy.

"Mä olin menossa selvittää välejä Aleksin kanssa ja sit ku menin sinne nii... Alma oli Aleksissa kiinni. Sit Alma kerto et mä oisin halunnu pitää sen lapsen ja et mun pitää hyvittää se", Olli kertoo hetken hiljaisuuden jälkeen. "Siis sun pitää hyvittää se et sä oisit halunnu pitää lapsen?" Niko tarkentaa. "No jotai semmosta, ei sen ämmän aivotoimintaa voi ikinä ymmärtää", Olli sanoo. No ei tosiaan, jos tuollaista pitäisi hyvittää.

"Mut mistä sinä ja Aleksi sit riitelitte?" kysyn.
"No Aleksi suuttu siit et mä valehtelin sille, et en haluu sitä lasta tai jotai sinne päi", Olli selittää. "Tää kuvio on kyllä nyt niin epäselvä ettei pikku-Porkon aivotoiminta riitä siihen", vastaan.

"Tuu mennää meille, nii saat jotai syötävää ja juotavaa", sanon Ollille. Tuo vain nyökkää.

Olli istuu sohvalla ja nakertaa leipää. Hän katsoo televisiossa pyörivää ohjelmaa. "Niko mul ois vähä asiaa", sanon ja nyökkään, että menisimme pois olohuoneesta. Niko nyökkää ja nousee sohvalta. "Me tullaan koht", sanon Ollille, joka vain nyökkää. "Älkää tulko kirjaimellisesti pliis", Olli sanoo pitäen katseensa ruudussa. Olen lähellä revetä nauruun, mutta saan pidettyä pokkani.

"Nii mitä asiaa?" Niko kysyy. "Voitaisko me jotenki auttaa Aleksii ja Ollii sopimaan niitten juttu?" kysyn. "No en usko, mut voihan sitä yrittää, mitä sul oli mieles?" Niko kysyy. "No jos sä pyytäsit vaik Aleksii kävelylle ja mä pyydän Ollii ja sit viiään ne johonki ja jätetää kahestaa", ehdotan. "Joo käy, millon?" Niko esittää jatkokysymyksen. "Vaikka huomenna?" "Joo käy".

Kävelen Nikon edellä takaisin olohuoneeseen. Menen istumaan Ollin viereen. Niko istuu puolestaan minun viereeni. "Hyvä perse", hän kuiskaa korvaani. Lehahdan varmaan tulipunaiseksi, mutta tuskin kukaan sitä huomaa. "Oot aika söpö ku punastut", hän jatkaa kuiskimistaan. No voi perse, ainakin Niko huomasi. Nyt olen varmaan entistä punaisempi.
_ _ _
448 sanaa
Tää luku oli semi tylsä mut joo. Ens luku, vika luku. Mä yritän parhaani, et siit tulis sillee semi legit ok mut jos ei tuu nii älkää heitelkö mua lusikoil pliis.
En viel lupaa mitää millon se vika luku tulee mut kattellaan sitä.
Kiitti 36k lukijoit<3

Can you feel my heart [VALMIS]Where stories live. Discover now