18. Luku | se heräs |

637 31 8
                                    

Aleksin nk
Herään erittäin kovalta ja kylmältä alustalta. Katson ympärille ja tajuan olevani lattialla. Kiitos Olli. Työnsit minut sitten alas. "Mitä sä siellä teet?" Olli kysyy unisella äänellään. "No yks eräs Olli Matela on tiputtanu mut", vastaan. "Aa sori", Olli naurahtaa. Nousen vihaisesti ylös ja menen Ollin viereen. Vaikka olisinkin vihainen, minulla on kylmä ja haluan lämpöä Ollista. Onneksi on viikonloppu, sillä en nyt jaksaisi lähteä kouluun.

Olen ollut hereillä jo ainakin tunnin, mutta Olli, se nukkuu vaan. "Olli herää mul on tylsää", marisen hänen korvaan. "Mmm", tuo vastaa. "Olli oikeesti herää", "Joo joo".

Istun Ollin sylissä sohvalla. Pääni nojaa hänen rintakehään. Tässä jos jossain on hyvä olla. Ollin toinen käsi on perseeni alla. Toinen niistä silittää päätäni. "Me tultii nyt", Ollin äiti huutaa eteisestä. "Okei mistä?" Olli kysyy. "No sieltä kaupasta", hänen äiti vastaa.

"Olli tuu jo!" huudan eteisestä. Olimme lähdössä Joelille, mutta tuolla eräällä on jokin valmistautuminen kesken, vaikka hän vakuutti minut täysin jo puoli tuntia sitten, että on valmis.

Vihdoin kuulen askeleet portaissa. Eihän sinulla mennyt kuin vartti. "Mikä kesti?" kysyn erittäin tylysti. "No sori mut mun piti viel käydä vessassa", Olli vastaa. Aivan.

Kävelimme Joelille päin. Olemme jo ainakin 20 minuuttia myöhässä, tuon erään vessahädän takia.

"Noniin mattimyöhäsetki saapu", Joel sanoo avatessaan oven. "Moi!" kaikki huutavat yhteen ääneen. "Me ollaan etitty jo hyvä leffaki nii tulkaa vaa tonne olkkarii", Joel kertoo. Ihanaa. Se on varmasti kauhuelokuva. Minähän tunnetusti rakastan niitä. Istun sohvalle ja tunnistan ruudulla olevan elokuvan kauhuelokuvaksi. Katson jätkiä vihaisesti.
"Sori mut ei me jaksettu venaa teitä", Joonas sanoo.

Kiljaisen ja hautaan pääni Ollin rintaan. Jälleen. Elokuva on liian pelottava minulle. Tässä on liikaa jumpscareja. Ja minulla on liian huono tuuri, sillä aina kun katsahdan ruutuun, siihen pamahtaa joku verinen pelle tai jotain. Olli silittää hiuksiani. "Rakas ei se noin pelottava oo", Olli naurahtaa silittäen päätäni. "Onpas", mumisen tuon hupparia vasten. Olli pussaa päälakeani.

"Nonii se loppu allu", Joel sanoo ja tökkää selkääni. Nostan katseeni varovasti Ollin hupparista. Ensin näen vain valkoisia palloja. Pian alan hahmoittaa ympärilläni olevia hahmoja. Ensin näen Tommin, jonka sylissä... hetkinen... miten minä tähän päädyin? "Missä Olli on?" kysyn. "Se meni vessaan sil aikaa ku nukuit", Joel vastaa. Aijaa minä nukahdin. Minut sitten päätettiin siirtää Tommin syliin. No ei kai siinä. En minä siinä kauaa varmaan ollut, kun Olli meni kuitenkin vain vessaan. Pian näenkin jo Ollin tallustelevan minua kohti. "Se heräs", Joel sanoo ja osoittaa minua. Olli nyökkää ja kaappaisee minut syliinsä.

"No moikka nyt sit nähää huomen", Joel sanoo ja halaa minua ja Ollia. "Joo moikka", vastaan.

Kävelemme Ollille takaisin. Ainiin pitäisi ehkä soittaa äidille ja kertoa missä olen. Teen sen, kun olemme takaisin Ollilla.
_ _ _
436 sanaa
Ensinnäki kiitti 1k lukijoita ootte best<3
En kerenny eilen tekee lukuu ku mun iskäl oli synttärit nii kirjotin tän äske vaa nopee.

Can you feel my heart [VALMIS]Where stories live. Discover now