96. Luku | suaki näkee |

432 40 3
                                    

Aleksin nk
Kävelen kotiani kohti. Olen kävellyt tätä kymmenen minuutin matkaa varmaan kaksi tuntia. Olen miettinyt koko matkan Ollia. Hän on varmasti minulle vihainen. En tiedä mistä, mutta hän on minulle vihainen.

Saavun vihdoin kotiovelleni. Avaan oven ja ensimmäisenä minua vastassa on Luna. Hän heiluttaa häntäänsä iloisesti. Kumarrun rapsuttamaan Lunaa.

Heitän reppuni huoneeni lattialle ja kaadun makaamaan sängylleni. "Katos suaki näkee", äitini sanoo oven suusta. "Joo no täs mä oon moi", sanon ja käännän kylkeä. "Hei Aleksi rakas mul on ollu kauhee ikävä sua kai sä ymmärrät", äitini sanoo ja tulee sängyn reunalleni istumaan. Hän silittää hiuksiani.
"Joojoo", sanon, tuijottaen seinää.

"Onks teil jotain riitaa Ollin kanssa?" äitini kysyy yhtäkkiä. "Ei, tai emmä tiiä", vastaan hiljaa. "Miten nii et tiiä?" äiti kysyy. "No ku se vaikutti siltä et se ois mulle vihane jostai", kerron. "Ooksä puhunu Ollin kanssa?" "En".

Ollin nk
Makaan sängylläni ja tuijotan kattoa. Minulla on jäätävä ikävä Aleksia, mutta hän ei varmasti halua nähdä minua. Käyttydyin häntä kohtaan sen verran tylysti. Haluaisin tällä hetkellä vain halata Aleksia.

Yhtäkkiä tajuan katsoa puhelintani. Kello on 13.51. Voi vittu. Meillä piti olla kahdelta bänditreenit. Katson ryhmäämme tulleet viestit. Lähinnä Niko kyselee, että olenko minä tulossa. Ei huvittaisi, mutta pakko kai se on. Kuittaan ryhmään, että olen vähän myöhässä, mutta kuitenkin tulossa.

Joelin nk
Istumme Joonaksen perheen autotallissa ja odotamme Ollia. Hän on kuulemma pian täällä. "Niko oliks sul se joku biisi?" kysyn.
"Joo mut näytän sit ku ollaan kaikki tääl", Niko kertoo.

"Sori et kesti, mä unohin kokonaa", Olli sanoo, saavuttuaan paikalle vihdoin. "Ei mitää, alotetaaks?" Niko kysyy. Vastaamme kaikki myöntävästi.

"Lopetetaaks tältä päivältä?" Tommi kysyy, kun olemme pitäneet treenejä ehkä kahden tunnin ajan. "Onks sul kiire johonki?" kysyn virnuillen. "No olis vähä menoo", Tommi sanoo. "Joo lopetetaa vaa", vastaan Tommin aikaisempaan kysymykseen.

"Olli maa kutsuu", sanon Ollille, joka tuijottaa vain seinää, sanomatta mitään. "Hä?" hän kysyy ihmeissään. "Nii me lopetetaan nyt", sanon. "Aa joo moikka", Olli sanoo ja nousee seisomaan. Hän lähtee ulos sanomatta sanaakaan. "Onks tol joku?" kysyn. "No olihan sil jo eilen siel meijän bändipalaveris", Tommi sanoo, pakaten samalla tavaroitaan. "Mut mikä?" kysyn, tuijottaen edelleen ovea, josta Olli lähti hetki sitten. "Varmaa ryppyjä rakkaudessa", Niko sanoo. Hän istuu Joonas sylissään ja painelee pusuja ympäri pojan naamaa. "No saispa ne sovittuu, jos se siis on sitä", sanon. "Mä lähen nyt, nähää taas", Tommi sanoo. "Moikka", sanon, ennen kun hän sulkee oven. Saman oven, josta Olli lähti hetki sitten, sanomatta sanaakaan.
_ _ _
402 sanaa
Tää oli vaa tämmönen tylsä täyteluku ja täs kesti ikuisuus sori siitä, mut kävin Ruotsissa ja ei ollu motivaatioo kirjottaa tätä. Yritän kirjottaa tän täl viikol loppuu mut en lupaa mitää...
Kiitti 34k lukijoit<3

Can you feel my heart [VALMIS]Where stories live. Discover now