Can you feel my heart [VALMIS]

92. Luku | ei Matelan pojasta isää tule |

Aleksin nk
"Olliii saanko mä syyä sut mielummi?" kysyn, kun eteeni törkätään jotain pahan näköistä mössöä. "Tää on ihan hyvää", Olli vastaa, vaikka huomaan, ettei hän itsekään ole ihan varma, mitä ruoka on.

Saimme ruuan syötyä, vaikka ei se mitään kovinkaan hyvää ollut. Nikon ja Joonaksen pitäisi kuulemma lähteä "siivoamaan", vaikka kaikki tietää mitä he oikeasti menevät tekemään.

"Mun pitäis mennä huomenna sinne lääkärille Alman kanssa", Olli sanoo yhtäkkiä. "Häh?"
kysyn. "No se vaati et meen sen mukaa tekee sen abortin", Olli sanoo ja hieroo päätään.
"Okeei", sanon ja painaudun vasten Ollin rintaa.

"Huomenta Allu", kuulen Ollin sanovan korvani juuressa. "Mmälä", mutisen. "No kyllä, sun pitää nyt nousta, koska mun pitää nyt lähtee", Olli selittää. "Älä lähe", marisen ja painaudun vielä enemmän kiinni Olliin, jos se edes on mahdollista enää. "Kyl mun nyt on pakko, etten sit tuu isäks", Olli selittää ja yrittää nousta. Myönnyn lopulta ja kierähdän pois Ollin päältä. Minulle tulee heti järkyttävän kylmä, joten kääriydyn peittoon.
"Eihän sulla nyt noin kylmä oo", Olli naurahtaa. Katson häntä murhaavalla katseella. "On", tiuskaisen ja käännän tuolle selkäni.

"Noni nyt ei ainakaa vielä Matelan pojasta isää tule", Olli sanoo tullessaan takaisin huoneeseen. "Se teki sen abortin", sanon iloisesti. "Joo o", Olli sanoo ja tulee viereeni.
"Muistaksä, ku saatii tietää tää juttu, nii meil tais jäädä jotain kesken", Olli kuiskaa korvaani. Saan siitä kylmät väreet. "Joo, muistan", sanon hiljaa. "Haluisiksä nyt jatkaa siitä mihin jäätii?" Olli kysyy edelleen kuiskaten. "Haluun", sanon ja käännyn katsomaan Ollia.

Olli hivuttautuu minua lähemmäksi ja suutelee minua. Ensin vähän varovaisemmin, mutta se muuttu koko ajan ahneemmaksi. Olli puraisee hieman huultani, jotta avaisin suuni. Hänen kielensä alkaa tutkia suutani, samalla kun hänen toinen kätensä tekee tutkimusmatkaa kehollani. Saan kylmiä väreitä tuon jokaisesta kosketuksesta.

Kierähdän pois Ollin päältä. Tasaan hetken hengitystäni. "Toi oli mahtavaa", sanon, kun olen saanut hengitykseni edes jotenkin tasaiseksi. "Nii oli", Olli sanoo. "Pitäskö mennä suihkuun?" kysyn. "Joo käy mulle", Olli sanoo virnuillen.

"Vaihetaanko nyt lakanat", kysyn, kun olemme tulleet suihkusta takaisin Ollin huoneeseen.
"Joo vaihetaan, ota sä noi likaset lakanat pois nii mä haen ton aluslakanan tyynyliinat ja peittoliinahässäkän", Olli selittää ja lähtee ilmeisesti hakemaan puhtaita lakanoita.

Pian Olli palaa valkoisen aluslakanan ja muumilakanoiden kanssa huoneeseen. Sain juuri ja juuri otettua vanhat lakanat pois,  ennen kun Olli tuli takaisin. Laitamme yhdessä ensin aluslakanan. Olli halusi laittaa tyynyliinat, joten minulle jäi tuo pussilakanan laittaminen. Minä vihaan laittaa pussilakanaa, koska se aina hyökkää kimppuuni ja yrittää tukehduttaa minut. Kaikkien paitsi Ollin harmiksi, se ei vieläkään onnistunut tukehduttamaan minua hengiltä.
_ _ _
412 sanaa
Täs kesti iha hetki täs luvus, ku oon ollu kipeenä, eikä ollu mitää ideaa, mut nyt sain jonku näkösen luvun tehtyy.
Kiitti 30k lukijoita<3