38. Luku | haleja ja pusuja |

522 32 11
                                    

Nikon nk
Kävelen kotiin päin. Tuo tyttö sanoi, että pärjäisi itse Ollin kanssa tästä eteenpäin. Voiko olla muka totta, että Olli pettää Aleksia? En tiedä ihan sama eihän se asia mulle kuulu.

Istun minun ja Joonaksen huoneessa. Mietin päivän tapahtumia. Joonas ilmoitti hetki sitten, että hän on Joelilla. Yhtäkkiä Olli soittaa.
Puhelu:
O: Älä kerro Aleksille!
N: Mik...
- - -
Nyt oli outo puhelu.

Joonaksen nk
Kävelen kotiin päin. Toivon, että Niko on siellä, koska haluaisin haleja. Paljon haleja.

Astun ovesta sisään ja suorastaan juoksen yläkertaan. Näen Nikon makaamassa sängyllämme kuin kuollut. "Nikooo", marisen ovelta. "No?" Niko kysyy. "Haleja ja pusuja haluun paljon", marisen vähän lisää. Niko kääntyy makaamaan selälleen ja avaa kätensä, jotta voisin kömpiä hänen syliinsä. Ja niin minä myös teen. Niko puristaa minut tiukasti vasten hänen omaa kehoaan ja painaa pusuja hiuksiini. Tässä on hyvä olla.

"Joonas mä en oikee tiiä mitä mun pitäis tehä", Niko sanoo pitkän hiljaisuuden jälkeen. "Ai niiku missä?" kysyn erittäin ihmeissään, koska sitä minä olen. "Noku en tiiä et pettääks Olli Aleksia, ku sinne tuli tänää joku tyttö, joka sano et se on Ollin tyttöystävä ja sit joku aika sit se soitti mulle ja sano vaa et älä kerro aleksille", Niko selittää epäselvästi.
"Ei Olli vois ikinä pettää Aleksia", vastaan. "No nii mut mitä se sit oli?" Niko kysyy. "En mä tiiä mä puhun sille huomenna", vastaan. "Mut nyt haluun olla tässä sun kanssa", jatkan.

Ollin nk
Makaan sängylläni ja itken. Alma tulisi kohta takaisin kaupasta ja sitten katsoisimme jonkun elokuvan kuulemma. En halua katsoa Alman kanssa leffoja. Haluan katsoa Aleksin kanssa. Kuulen oven käyvän. Alma taisi tulla. "Olli rakas tuu alas nii katotaan se leffa!" tuo huutaa alakerrasta. Ei tuo saisi sanoa minua rakkaakseen. Olen Aleksin rakas.

Kävelen portaita vastahakoisesti. Alma hymyilee minulle keittiöstä. Väännän pienen tekohymyn hänelle ja romahdan sohvalle. "Täs nää herkut mitä ostin", Alma sanoo tuoden sohvapöydälle kipon, jossa on poppareita ja toisessa kipossa karkkia.

Olen ottamassa kiposta yhtä karkkia, mutta Alma läpsäisee käteni pois. "Pitäskö sun vähä rajottaa, ettei tota läskiä kerry liikaa", Alma sanoo vilkaisten vatsaani. Tuo ei tuntunut kivalta. Puren huultani, etten alkaisi taas itkeä.

"Mennäänkö nukkuu?" Alma kysyy elokuvan päätyttyä. "Mm", vastaan.

Katson itseäni vessan peilistä. Olenko muka jotenkin läski? Puen hupparin päälleni ja kollarit jalkaan. Lähden vessasta makuuhuonettani päin. "Ethän sä nois vaatteis nuku?" Alma kysyy. Kävelen välinpitämättömästi tuon ohi ja menen peiton alle. Alma kaivautuu itsekin peiton alle ja ihan kiinni minuun. Minua älöttää tuo tyttö. Voisi painua sinne mistä tulikin ja pysyä siellä. Haluan Aleksin kiinni minuun. En Almaa.

Pyörin hikisenä sängyssäni. Tässä on erittäin kuuma, enkä saa unta. Päätän lähteä olohuoneeseen nukkumaan, koska siellä ei ole Almaa ja siellä on viileämpää.

Nousen varovasti Alman alta ja lähden alakertaan. Käperryn sohvan nurkkaan ja nukahdan melkein samantien. Näen kirjaimellisesti oman kullan kuvia unissani, koska näen unta Aleksista. Ja tällä kertaa hyvää sellaista, mutta ei siitä sen enempää.
_ _ _
473 sanaa
Saitte ny kolmannenki luvun tälle päivälle, ku oli kerranki aikaa

Can you feel my heart [VALMIS]Where stories live. Discover now