48. Luku | musta kyynel |

607 33 4
                                    

/time skip Aleksin lähtöön\
Ollin nk
Aleksi lähtee huomenna Tampereelle perheensä kanssa. Aleksi ei tiedä kauan he asuvat siellä, joten minulla on jo nyt ikävä häntä. Päätin vähän aika sitten, että vien Aleksin syömään ennen hänen lähtöä. Pyysin Joonakselta apua, että mitä voin pukea tms.

Istun sängyllä ja odotan Joonasta. Pian hän pamahtaa sisään. "Nonii Olli nyt mä stailaan sut", Joonas sanoo ja istuu viereeni. "Okei", sanon ja katson maahan. "Hei ei Aleksi lähe lopullisesti", Joonas sanoo. Tiedän, että hän yrittää vain auttaa, mutta tuo ei auta.

"Laita tää paita ja nää housut", Joonas sanoo ojentaen mustia reikäfarkkuja ja mustaa kauluspaitaa. "Kiitos", sanon ja alan pukea.
"Voinko laittaa sulle mustaa kajaalia?" Joonas kysyy. Katson häntä ihmeissään. "Okei", myönnyn.

Katson peiliin. Näen siellä jopa aika komean pojan. "Kiitti Porko", sanon lumoutuneena.
"Ole hyvä, kyllä Porko osaa", tuo sanoo. Vilautan tuolle pienen hymyn. "Hei mut sun pitäs lähtee jo", Joonas sanoo ja työntää minut ulos ovesta. Hengitän syvään ja lähden kohti ravintolaa.

Näen Aleksin seisovan ravintolan edessä. Hän katsoo puhelintaan. Hänellä on siistit vaatteet ja hän on super komea. Kävelen hänen luokseen. "Moi", sanon tuolle. "Moi", Aleksi sanoo ja hymyilee. "Mentäskö?" kysyn. Aleksi nyökkää ja avaa ravintolan oven.

Saimme ruuan syötyä. Kävelimme katua pitkin käsikädessä. Tämä tulee olemaan meidän viimeinen näkeminen ennen Aleksin muuttoa. Aleksi lähtee huomenna kuudelta aamulla, joten en näe häntä enää. Pian tiemme erkanevat, emmekä näe pitkiin aikoihin.

"Mun pitäis nyt mennä", Aleksi sanoo. Näen kyynelen kimaltelevan hänen silmäkulmassa.
"Mä rakastan sua ja tuun ikävöimään sua niin paljon", sanon Aleksille. "Mäki sua ja mäki tuun ikävöimään sua, mut me nähään kyllä", Aleksi sanoo. Kyynel tipahtaa hänen poskelle.
"Heippa nyt sitte", sanon. "Heippa, mä laitan sulle viestii koko ajan", Aleksi sanoo ja silittää poskeani. Vedän Aleksin suudelmaan. Suudelman päätyttyä katson hetken Aleksia silmiin. "Nyt sun pitäs lähtee", Aleksi sanoo.
"Joo heippa rakas ja nähään mahollisimman pian", sanon. "Heippa", Aleksi sanoo. Käännyn lähteäkseni. Otan muutaman askeleen eteenpäin, mutta käännyn vielä vilkuttamaan Aleksille. Hän lähettää minulle lentosuukon, jonka tietysti nappan mukaani. Tuntuu siltä, että sydämestäni olisi lähtenyt juuri palanen pois, vaikka tiedän, että näemme mahdollisimman pian uudestaan. Tunnen poskellani valuvan kyyneleen. Luultavasti se on musta. Musta kyynel. Musta kyynel, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa minusta ja Aleksista. Meidän välisestä rakkaudesta, joka syntyi, vaikka luulin olevani hetero.

Astun ovesta sisään ja romahdan lattialle. Silmistäni vuotaa kyyneliä. Paljon kyyneliä. Kuulen äitini astuvan eteeni. "Mä tiedän et tää sattuu, mutta sä tiedät, että Aleksi tulee takasin", äitini sanoo ja istuu viereeni. "Mut mul on jo nyt ikävä sitä, vaikka se ei oo ees lähteny vielä", sanon alkaen itkeä vain kovempaa äitini rintaa vasten. "Voi muru", äitini sanoo ja silittää hiuksiani. Siihen minä myös nukahdin. Äitini syliin eteisen lattialle. Posket täynnä ikävän kyyneliä.
_ _ _
448 sanaa
Sain tän idean vaa randomisti äsken ja mun oli pakko toteuttaa tää...

Can you feel my heart [VALMIS]Where stories live. Discover now