65. Luku | Aleksin aamupalaks |

466 31 18
                                    

Ollin nk
En saa unen päästä kiinni. Pyörin patjalla ja pidän kamalaa meteliä. "Olli voiks rauhottuu?" Joonas mumisee sängystään. "Joo", sanon ja yritän nukahtaa. En silti nukahda vaan jatkan huomaamattani pyörimistä.

"Olli vittu lopeta", Aleksi sanoo sängystä. "En saa unta", mutisen. "No tuu tänne nii mä nukun siin lattial", Joonas sanoo. "No ei ku kyl mä voin täs nukkuu", yritän väittää vastaan, mutta Joonas on jo noussut seisomaan.

Menen varovasti makaamaan Aleksin viereen. Aleksi tuhahtaa ja vetää peiton päälleen. Käännän selkäni Aleksille. Nukumme selät kirjaimellisesti vastakkain, koska Joonaksen sänky ei ole mitenkään erityisen suuri.

Säpsähdän keskellä yötä hereille. Näin juuri sellailsta unta Aleksista. Miksi? En tiedä. Tunnen, kuinka boxerini kiristävät. Voi vittu.

Katson seinällä tikittävää kelloa. Kohta seitsemän. Tänään on koulupäivä, joten Joonaksella soi varmaan kohta herätyskello. Muuten ihan kiva saada seuraa, mutta minun ongelmani on hereillä yhä. 

Joonaksen herätyskello alkaa piristä. Se on menoa nyt sitten. Kiva selitellä Joonakselle, että näin hänen jätkästä märkää unta. Ensi viikolla olisi se discokin. Toisaalta toivoisin, että ne olisi treffit Aleksin kanssa, mutta ei ne tietenkään ole. "Huomenta", kuulen Joonaksen sanovan käheällä aamuäänellä patjalta. "Huomenta", sanomme Aleksin kanssa samaan tahtiin.

Joonas kömpii ylös patjaltaan. Hän ryömii minun ja Aleksin väliin. Tietenkin Aleksiin kiinni. Ilmeisesti Joonas päätti aloittaa Aleksin merkkaamisen, sillä aloin kuulla pieniä huokauksia Aleksin suusta. Se nyt ei varsinaisesti auttanut minun ongelmani kanssa. "Saanks jotai aamupalaa?" päätän kysyä keskeyttääkseni tuon hetken. "Joo, mut mä voisin syödä Aleksin aamupalaks", Joonas sanoo naurahtaen. Kyllä se minullekin kelpaisi... eikun mitä? Hymähdän, vaikka minua ei naurata yhtään. En tiedä miksi olen näin mustasukkainen.

"No mitä sä haluut?" Joonas kysyy ovelta. "No vaikka leipää", sanon. Makaan itse edelleen peiton alla, koska minun ongelmani ei ole poistunut. "No mä meen tekee meille leivät ja tuon ne sit tänne nii venatkaa", Joonas sanoo ja lähtee. Katson Aleksia, joka vain hymyilee.

"Voiks antaa mun puhelimen tost pöydält?" Aleksi kysyy. "Mmm joo", sanon ja kurotan Aleksin puhelimen pöydältä. Ojennan sen Aleksille. Hän kiittää ja avaa näytön. Näen, että hänellä on taustakuvana kuva, jossa Joonas ja hän ovat söpösti sängyssä. Siis ihan vain makaavat siinä, eikä mitään petipuuhia, pervo. "Miks aloit Joonaksen kaa?" kysyn. "No enkö sais?" Aleksi kysyy. "No emmä sitä", sanon ja katson maahan. "Siks et meil oli kivaa yhes ja aateltii et se vois toimii", Aleksi kertoo. Nyökkään, vaikka tuskin tuo sitä näkee. "Mä käyn vessas", sanon ja nousen varovasti ylös. Voitte itse päätellä, mitä vessassa tapahtui.

Palaan takaisin Joonaksen huoneeseen. Hän selvästi toteuti aikeensa syödä Aleksin aamupalaksi. Pyöräytän silmiäni ja menen istumaan patjalle. Otan lautaselta yhden leivän ja haukkaan siitä palasen. "En haluis häiritä, mut voitteks tehä tota jossai muual?" pyydän noilta kahdelta. "Joo sori en huomannu sua", Joonas sanoo. No miten olisitkaan voinut huomata, kun kielesi oli Aleksin kurkussa.
_ _ _
452 sanaa
Nonii tässä lisää olkaahyvä.

Can you feel my heart [VALMIS]Tempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang