22. Luku | voitko pussata mua? |

642 29 0
                                    

Mul ei oo hajuukaa mikä päivä tai vuorokaudenaika täs nyt on joten sovitaan et nyt on torstai ja nää on päässy koulusta joku aika sit
- - -
Nikon nk
Otan farkut matkalaukustani. En ole vieläkään purkanut laukkujani, koska Joonas ei ole kertonut mihin laitan tavarani.

Joonas avaa huoneen oven. Minulla ei ole paitaa, sillä olin vasta pukemassa sitä. Joonas jää katsomaan paljasta ylävartaloani. "Mitä tölläät?" kysyn, kun tunnen tilanteen jo hieman ahdistavan. "En mitää", hän vastaa ja kääntää katseensa pois. Hän jopa vähän punastui... ehkä?

Vedän mustan hupparin päälleni. "Voit jo kääntyy", sanon kun olen suojannut paljaan ylävartaloni kankaanpalasilla. Joonas kääntyy hitaasti ja katsoo minua varovasti kulmiensa alta. Voi kuinka suloista. Hän on minua vanhempi, mutta tässä tilanteessa hän vaikutti minua nuoremmalta.

"Voitaisko syödä?" kysyn pitkän hiljaisuuden jälkeen. Joonas nyökkää ja katsoo lattiaan. Tämä tilanne on hieman outo. Ihan kuin Joonas häpeäisi jotain, mutta mitä ja miksi.

Kävelen Joonaksen ohi ja jään odottamaan, että hän tulisi mukaani. "Nii mennäänkö me syömään?" kysyn, kun Joonas ei tahdo vieläkään liikkua.

Otan tuon blondin kädestä kiinni ja lähden raahaamaan tuota alakertaan. Käy se näinkin.

Joonas kulkee vastahakoisesti perässäni. Saavmme keittiöön ja päästän Joonaksen kädestä irti.

Voitelen leipiä. Joonas on edelleen keittiön oviaukolla. Tulisi nyt vaikka istumaan. Laitan kinkun ja juuston leivänpäälle ja vien leivät paperin päällä pöydälle. Seuraavaksi menen keittiön oviaukolle ja vedän Joonaksen istumaan.

"Syö", sanon ja osoitan tekemääni leipää. Joonas ottaa leivän kauniiseen käteensä ja haukkaa siitä pienen haukun.

Joonaksella on vielä puolet leivästä jäljellä, kun itse olen syönyt koko leivän. Joonas näykkii leipää kuin ei tykkäisi siitä.

"Ei sun oo pakko sitä syyä jos et tykkää", sanon Joonakselle. Joonas vilkaisee minua.
"Kyl tää on iha ok", Joonas sanoo vaikka puhuukin hiljaa. Mikä tuota vaivaa?

"Joonas onks kaikki hyvin", kysyn, sillä tuo käytös alkaa jo huolestuttamaan.

Hän vain nyökkää. "Joonas mä nään et ei oo", sanon. Joonas nousee pöydästä ja menee vessaan. Menen hänen peräänsä.

Kuulen hiljaista nyyhkytystä vessasta. "Joonas avaa ovi", sanon Joonakselle oven läpi. "En", hän vastaa itkun keskeltä. "Avaa", sanon jo vähän hermostuneesti.

Ovi avautuu hitaasti. Juoksen halaamaan Joonasta. Hän itkee olkapäätäni vasten. "Mikä on?" kysyn varovasti. "Emmä tiiä", hän vastaa. Hyväksyn tuon vastauksen, vaikka tiedän, että Joonaksella on nyt joku.

Silitän Joonaksen hiuksia. Hän istuu sylissäni ja nojaa rintaani. "Voitko pussata mua?" Joonas kysyy. Tuo oli yllättävää. "Mm joo?" vastaan. Joonas kohottaa katseensa rinnastani. 
"Oikeesti?" hän kysyy. Nyökkään varovasti.

Otan Joonaksen niskasta kiinni ja vedän hänen huulet omilleni.

Irroitan huuleni Joonaksen omista hapenpuutteen takia. Katson Joonasta hymyillen. "Mitä sä virnuilet?" Joonas kysyy.
"En mitää", sanon ja katson ylöspäin.

"Kelpasko?" kysyn hetken päästä. Joonas nyökkää. Kuulen kuinka joku yskäisee takanamme. Käännyn nopeasti katsomaan kuka meitä vakoilee. "Ethän sä nähny mitään?" kysyn varovasti ovella seisovalta hahmolta, joka näyttää erittäin järkyttyneeltä.

Tommin nk
Seison Joonaksen ja Nikon takana. He keskustelevat jotain, mutta en jaksa kuunnella, että mitä. Yhtäkkiä Niko vetää Joonaksen suudelmaan, joka muuttuu kyllä mielestäni enemmän kielariksi. Mitä täällä tapahtuu?

Päätän yskäistä, että saisin heidän huomion pois toisistaan. Niko kääntyy alle sekunnin murto-osassa katsomaan minua. "Ethän sä nähny mitää?" hän kysyy minulta. "En tietenkää", vastaan ja käännyny pois vessan ovelta. Kiitos ja hei.
_ _ _
513 sanaa
Emmä tiiä mitä sanoo. Moi?

Can you feel my heart [VALMIS]Dove le storie prendono vita. Scoprilo ora