57. Luku | Olli kävi päälle |

511 26 11
                                    

Aleksin nk
"Älä vittu koske muhun", sanon ja läpsäisen Ollin käden pois hiuksistani. "Rauhotu", Olli sanoo ja yrittää silittää hiuksiani. "Mä sanoin jo et älä vittu koske muhun", toistan juuri sanomani. "Olli lopeta ku Allu pyytää", Niko sanoo vierestäni.

Nousen seisomaan ja marssin ulko-ovelle. Puen kengät jalkaani ja lähden ulos, paiskaten oven kiinni perässäni. Pian Niko tulee perääni. "Allu", Niko sanoo. "No?" kysyn.
"Voisiks kertoo et mitä tos tapahtu?" Niko kysyy. "No Olli kävi päälle", kerron. "No mut kumpi alotti?" Niko kysyy. "No... Olli", sanon, vaikka tiedän ihan hyvin, että minä aloitin.

Istun sänkyni laidalla. Katson lattiaa. Vitun Olli. Miten voisin muka seurustella ihmisen kanssa, joka salaa minulta tuollaista asiaa? Minun pitäisi jättää siis Olli. Mutta miten? Ja milloin? En halua puhua hänen kanssa.

Ollin nk
Avaan kolmannen kaljatölkin. Olen jo pienessä humalassa. Vituttaa. Miksi Aleksin piti saada tietää? Miksi Nikon piti kertoa sille? Kuulen ulko-oven avautuvan. Voi vittu. Nyt tulee Matelanpojalle loppu. Onnekseni ovesta ei tullut vanhempani. Sen sijaan ovesta asteli parasystäväni Joonas Porko.

"Ooksä vittu menny juomaan?" Joonas kysyy asuten eteeni. "En", vastaan. "No voi vitun saatanan persesilmä sun kanssa", Joonas sanoo ja repii tölkin kädestäni. "Itekki joit vähä aika sit", sanon. "No joo mut sillon ei ollu arki, nyt on vittu maanantai", Joonas sanoo ja repii minut irti sohvalta. "Anna mun vittu elää, ku Allupalliki jättää mut", sanon surkeana.
"No oisko sun oma vika, äläkä sano sitä allupalliks", Joonas sanoo. "Oho mun piti sanoo pallu", sanon ja kaadan pöydällä olevat tölkit. "Hups", sanon ja alan nauramaan kippurassa.

Joonas tuijottaa minua, kun minä nauran lattialla maaten. "Vittu nyt oikeesti", Joonas sanoo ja lyyhistyy viereeni. Hän nojaa sohvaan ja alkaa ilmeisesti itkeä. "Joonas?" kysyn. Joonas nyyhkyttää polviaan vasten. Ryömin hänen viereen ja otan hänet kainalooni.
"Anteeks", sanon ja katson lattiaa. Joonas painaa päänsä rintaani. "Ei mitää", Joonas sanoo itkun keskeltä.

Makaan sängylläni. Ovikello soi. Nousen sängyltä vaivalloisesti ja lähden avaamaan ovea.

Avaan oven ja sen takana seisoo Aleksi. Katson häntä ihmeissään. "Meil tais jäädä jotain viimeks kesken", Aleksi sanoo ja tulee väkisin sisälle. "Öö ei jää...", olen sanomassa, mutta Aleksi tönäisee minut maahan. Katson Aleksia pelästyneenä. Hän hyppää päälleni ja lukitsee käteni lattiaa vasten. En minä paljoa ymmärrä, mutta sen kuitenkin, että nyt sitä ollaan kusessa. Ja pahasti.

Yritän rimpuilla Aleksin otteesta irti, mutta hän ei hievahdakkaan. Hän on lukinnut käteni maata vasten ja istuu lantioni päällä. Pian tunnen painoa myös jalkojeni päällä. Yritän nostaa katsetta, mutta jokin lyö pääni takaisin lattiaan. Tunnen takaraivossani kovan iskun, kun se iskeytyy lattiaan. Pian silmissäni pimenee.
_ _ _
416 sanaa
Mun ainoo selitys on koko tän luvun sisällölle on se, et nyt on yö.
Kiitti 12k lukijoit<3

Can you feel my heart [VALMIS]Où les histoires vivent. Découvrez maintenant