Can you feel my heart [VALMIS]

16. Luku | sylikerho |

/time skip pari päivää\
Nikon nk
Kävelin matkalaukun kanssa Joonaksen kotia kohti. Minun oli pakko lähteä kotoa. En vain enää kestänyt olla kotona. Vanhempani ovat siis alkoholisteja, enkä kestänyt enää heitä. Päätin muuttaa Joonaksen luoksi. Ainakin siihen asti, että minut häädetään pois.

Saavun Joonaksen ovelle. Koputan oveen ja odotan, että joku tulisi avaamaan oven. "Moi", Joonas sanoo avatessaan oven. "Moi", vastaan. Joonas halaa minua. Halaan häntä takaisin. Joonas on ihana. Hän ottaa aina kaikki muut huomioon ja on kiltti kaikille.

"Mennään käymää tos lähipuistossa näkee muut jätkät", Joonas sanoo. "Okei", vastaan.

Kävelemme kohti lähipuistoa. Näimme jo kaukaa, että Olli ja Aleksi istuivat puiston penkillä. Varmaan jutteli jostain. "Moi", Joonas sanoo keskeyttäen noiden juttelu hetken. "Moi", Olli vastaa leveästi hymyillen.
Tommi ja Joel näkyvät vähän kauempana. Yleensä minä ja Joonas olemme viimeiset, mutta nyt Tommi ja Joel saapuvat viimeisenä.

"Mäki haluun jonku kenen kaa voin olla yhtä söpö ku te", Joonas sanoo. "No hanki joku", Olli vastaa. "Ei se oo nii helppoo", minä vastaan Ollille. Olli vetää Aleksin syliinsä ja ohittaa kommenttini täysin. Hän alkaa pussailla Aleksin kasvoja. Oikeasti tämä ei ole kivaa. Istun penkille ja vedän Joonaksen syliini. Minua ärsytti noiden kahden söpöstely, joten halusin näyttää miltä meistä tuntuu. En tosin pussaile Joonasta, mutta on tämäkin jotain. Pidin Joonasta sylissäni, eikä hän vastaankaan sanonut, joten kai tämä on ok.

"Nonii oliks teil jotai oikeeta asiaa vai pyysittekö meitä johonki sylikerhoon", Tommi tokaisee. Sylikerho. Sellaiseen minä haluan.
"Me haluttii vaa nähä teitä", Olli sanoo. Senkö takia Joonas istuu tällä hetkellä sylissäni. Joel istuu viereeni. Jos tämä penkki ei kohta räsähdä rikki niin sen on pakko olla jotain erittäin kestävää materiaalia.

Joel vetää Joonaksen omaan syliinsä. "Hei se oli mun", sanoin Joelille. "Painosanalla oli", Joel vastaa. "No Joonaksestahan oikee kilpaillaan tänää", Olli sanoo naurahtaen. Yritän ottaa Joonaksen takaisin itselleni, mutta Joel puristaa Joonaksen kiinni itseensä. "Yritäksä hullu tappa mut?!" Joonas huutaa Joelin sylistä. "Syytä Nikoo se sua repii", Joel vastaa. "Joel mä kuolen!" Joonas huutaa. Joelin on pakko helittää otetta, ettei hän oikeasti tapa tuota pikkujonttua. Se on minun tilaisuuteni, joten vetäisen Joonaksen omaan syliini takaisin. Nyt se on taas minun.

Suljen silmäni ja nojaan Joonaksen selkään.
"Niko älä nyt siihen sentää nukaha", Joonas sanoo kuulostaen hieman tuskaiselta. "Teinksmä jotai väärin?" kysyn hädissäni. "Et mut sä vähän niiku painat mua kasaan ja se sattuu", Joonas vastaa kuulostaen edelleen tuskaiselta. Nousen pystyyn pitäen Joonasta edelleen sylissäni.

"Niko lähetään meille ku kaikki muutki lähtee", Joonas sanoi minulle. Nyökkään ja nousen seisomaan.

Istun Joonaksen sängyllä. Odotan suihkussa olevaa Joonasta. Hän sanoi käyvänsä siellä nopeasti, mutta minun mielestäni hän on ollut siellä ainakin vartin. Kyllä, vartti on pitkä aika. Ovi avautuu. Joonas tulee huoneeseen pyyhe lantionsa ympärillä. En saa katsettani irti tuon kropasta. Niko älä sinne katso. "Mitä tölläät", Joonas kysyy. "En mitää", vastaan nopeasti. Tämä on niin noloa.

Joonas petaa minulle yösijaa. Katson vierestä, sillä Joonas vakuutti ettei tarvitsisi apua.
"Noin", Joonas sanoo, kun saa työnsä valmiiksi. Asetun patjalle ja vedän peiton päälleni. "Joonas", sanon niin hiljaa, että on ihme, jos hän edes kuuli. "Mitä Niko?" Joonas kysyy. Hän siis kuuli. Se on ihme. "Halusin vaan kiittää et sain tulla tänne", vastaan. Joonas nyökkää ja hymyilee minulle. Hän hymyilee niin ihanasti.

Katselen Joonaksen kattoa ja kuuntelen hänen tuhinaa. En saa jostain syystä unta. Nousen patjallani istumaan. Katselen ympärilläni olevaa pimeää huonetta. "Niko miks sä et nuku?" uninen ääni, joka lähtee Joonaksesta kysyy. "En saa unta", vastaan. "Tuu tänne", Joonas sanoo nostaen peiton kulmaa. Sujahdan Joonaksen viereen. "Yritä nyt nukkua", Joonas sanoo minulle. Nyökkään ja suljen silmäni. Ei mene kovin kauaa, kunnes olen jo unessa
_ _ _
589 sanaa
Tää on kai eka luku jossa on pelkästää jonku muun ku Ollin tai Aleksin näkökulmaa, mut oli pakko ku kuuntelin yht kirjaa samal ja siin on tyyppi jonka sukunimi on Moilanen...