73. Luku | haluuksä turpaan? |

481 38 8
                                    

Joonaksen nk
"NYT ALEKSI JOS SÄ ET LÄHE MÄ TAPAN SUT!" suorastaan karjun Aleksille. Aleksi katsoo minua pelästyneenä. Näen hänen poskelle valuvan kyyneleen. Hän pyyhkii sen nopeasti pois. "Mä oon tosissani", sanon.

Niko tulee huoneeseeni. "Mitä tääl tapahtuu?" hän kysyy. "No sanoin vaa Allulle et sen pitää lähtee ny", sanon. "No kuulosti mun korvaan enemmän huutamiselta ku sanomiselta", Niko sanoo. "No ehkä mä vähän huusin, mut oon silti sitä mieltä et Aleksi saa luvan lähtee nyt", sanon. Aleksi seisoo edelleen edessäni. "Onks sulla kuulossa vai ymmärryksessä vikaa?" kysyn. "Haluuksä turpaan?" toistan jo aiemmin kysymäni kysymyksen. Aleksi ei vastaa. "Hiljaisuus on myöntymisen merkki", sanon ja nostan nyrkkini ilmaan. "Älä!" Niko huutaa minulle. Katson Nikoa ihmeissäni.
"Miks?" kysyn. "Pliis älä", Niko anelee minulta. Aleksi on suojannut kasvonsa käsiinsä. Lasken nyrkkini alas. "Ihan sama", sanon ja lähden pois huoneestani. Tönäisen matkalla Aleksia sivuun. Hän oli tiellä, oli pakko?

Nikon nk
Katson Joonasta, joka lähtee huoneesta. Hän tönäisee samalla Aleksia. Kun Joonas on päässyt rappuset alakertaan, Aleksi valuu lattialle. Hän alkaa itkemään. Kyyristyn hänen viereen. "Aleksi mitä jos menisit kotiin, mä voin tulla vaik seuraks?" kysyn. "En mä haluu mennä kotiin", Aleksi sanoo hiljaa. "Miks et?" kysyn. "En haluu, ku sit äiti alkaa kyselee ja en jaksa puhuu sille", Aleksi selittää. "No mitä jos mä tuun sun kaa?" kysyn. "No ok", Aleksi myöntyy.

Nousen seisomaan Aleksin viereltä. Hän jää edelleen istumaan. Ojennan toisen käteni Aleksille, jotta hän voisi nousta sen avulla seisomaan. Hän ei kuitenkaan tartu siihen. Katson hetken liikkumatonta Aleksia. 
"Tuuksä?" kysyn. Aleksi ei vastaa mitään.

Katson vielä hetken Aleksia, kunnes turhaudun odottamiseen. Nostan sinut sitten itse. Otan Aleksin kädet itselleni ja nostan Aleksin ylös. "Noni mennään nyt", sanon.

Aleksi ei vieläkään tahdo liikkua. "Pitääks mun nyt kantaa sut vai suostutko kävellä itse?" kysyn vähän turhautuneesti. Aleksi ei vastaa. Yllätyitkö? No minä en ainakaan. Huokaisen ja nostan Aleksin syliini. Mikä palvelija minä nyt olen.

Kannan Aleksia varovasti, etten vaan tiputtaisi tuota. Puen kengät jalkaani ja otan suosiolla Aleksin kengät vain käteeni. En rupea taistelemaan kenkien laitosta.

Saavun vihdoin ja viimein Aleksin kotipihaan. "Onks sulla avaimet jossai?" kysyn, vaikka tuskin hän vastaa. Aleksi osoittaa taskuaan.

Kaivan avaimen Aleksin housuntaskusta. Tämä näyttää varmaan erittäin järkevältä. Avaan avaimella oven. Astun sisälle ja lasken Aleksin, sekä hänen kengät maahan. Otan omat kenkäni pois. Otan Aleksin käden omaani ja lähden raahaamaan häntä hänen huoneeseensa.

Lasken Aleksin avaimen Aleksin pöydälle. Aleksi jäi kaikkien yllätykseksi seisomaan siihen mihin minä hänet jätin. "Noniin Allu nyt sä tule tähän sängylle", sanon. Aleksi ei liiku. Jaaha. Joudun näemmä repimään sinut tähän sängyllekin.
_ _ _
419 sanaa
Tää luku on iha hirvee anteeks siitä. Yritän nyt saada motivaatioo vähä takas joten jos tätä ei hetkeen tuu nii se johtuu sit siit.

Can you feel my heart [VALMIS]Where stories live. Discover now