Avasin uuden asunnomme oven ensimmäistä kertaa. Uusi kaupunki, uusi ympäristö. Ajatus tuntui muutama kuukausi sitten pelottavalta, mutta nyt olen tottunut siihen ajatukseen. Paras ystäväni muutti kuukausi sitten toiseen maahan, joten entisessä kotikaupungissani ei kirjaimellisesti ollut enään mitään jäljellä. Koulukin alkaisi huomenna. Asia uuteen kouluun menosta ei sinäänsä pelota - Lily, ketä huijaat? Tiedät olevasi enemmän kuin peloissasi - Ai niin, onhan minulla tämä sisäinen äänikin, joka ei anna mahdollisuutta mielikuvituksille, yleensä.
"Kulta, astuisitko sisälle?" Äitini lempeä ääni herätti minut mietteistäni. Heilautin navan kohdalle ylettyvät ruskeat hiukseni taakse ja astuin sisään kantaen kahta suurta matkalaukkua. Eteinen oli sopivan kokoinen, hieman suurempi kuin edellisessä kodissamme. Jätin valkoiset Vansit kenkätelineelle ja aloin raahaamaan matkalaukkujani kohti portaikkoa.
"Lily, anna mulle toi painavampi matkalaukku, sä et pysty kantaa molempia ylös", 19-vuotias veljeni Alex sanoi tarttuen mustaan matkalaukkuuni. Noustuamme ruskeat portaat ylös, pysähdyimme valkoisen oven eteen. Veljeni työnsi sen auki ja astui peremmälle. Huoneessani oli valkoiset seinät, valkoiset ikkunapokat ja suuri vaatekaappi, jossa kummatkin ovet olivat peilejä. Sekin oli suurempi.
Jätettyämme matkalukkuni huoneeseeni, tulimme portaat takaisin alas. Kävelin oikealle ja saavuin suureen olohuoneeseen. Katsoin suuria ikkunoitta ja tummanharmaata avotakkaa. Huonekalut eivät olleet vielä paikallaan, mutta tiesin, että ne tulisivat sopimaan täydellisesti tähän olohuoneeseen. Jatkoin matkaani tilavaan keittiöön. Jääkaappi oli valkoinen, pöytätasot ja kaapit olivat myös valkoiset, uuni ja tiskikone olivat ainoastaan metallinharmaat. Huomasin samalla isäni saaneen laitettua valkoisen ruokapöydän ja penkit aseteltua paikoilleen. Koko talo näytti yksinkertaisesti sanottuna aivan upealta.
"Lily, sinähän näit sen lähikaupan, jonka ohi ajoimme?" Isäni suoristi selkänsä, olin perinyt vihreät silmäni häneltä, niin kuin myös ruskeat hiukseni.
"Joo, kyllähän mä sen huomasin", vastasin hiemän väsyneellä äänellä. Olimmehan ajaneet tänne seitsemän tuntia.
"Tässä olisi hieman rahaa, mene sinä nyt kauppaan, kun me Alexin ja äitisi kanssa laitamme huonekalut paikoilleen", hän oli ottanu lompakkonsa esille ja ojensi viidenkympin setelin. Nyökkäsin ja otin rahan. Kävelin eteiseen, laitoin kengät jalkaan ja lähdin ulos.
****
Kauppaan ei loppujen lopuksi ollutkaan niin pitkä matka, kuin olin ajatellut. Astuin kauppaan. Äiti oli antanut lapun auton luona, jossa luki kaikki tarvittava. Otin korin käteeni jä lähdin ensimmäisenä hedelmä- ja vihannesosastolle.
Vähän ajan päästä korissa oli kaikki tarvittava, paitsi yksi. Oliiviöljy. Koitin etsiä sitä eri hyllyiltä, mutten löytänyt.
"Tarviitko apua?" Vaaleahiuksinen tyttö kysyi. Hänellä oli siniset silmät ja hän oli pari senttiä minua pidempi. Varmaankin 170cm, koska itse olin 168cm. Hän hymyli lempeästi.
"Joo. Tiiätkö, missä täällä on oliiviöljyä? Mä oon yrittäny ettii, mutten oo löytäny."
"Se on täällä, moni muukaan asiakas ei oo löytäny sitä täältä. Mulla oli ennnen sama juttu, mutta olin nyt kesällä täällä kaupassa kesätöissä, nii nyt tiiän kaikki paikat", tuo naurahti huvittuneena, kun ojensi samalla oliiviöljyn.
"Kiitos", hymyilin lempeästi.
"Ole hyvä. Muuten saanko kysyä, että ootko muuttanu tänne vasta? En oo nähny sua ennen", tyttö kysyi uteliaana.
"Joo, tänää muutettiin."
"Mihin kouluun sä oot menossa?"
"Se tais olla Transporter lukio, en oo ihan varma nimestä."
"Mäkin käyn sitä kouluu! Oon Emily", hän, Emilyksi esittäytynyt tyttö,ojensi kätensä.
"Lily", vastasin ojentaen käteni.
"Hauska tutustua, mutta mun pitää nyt mennä. Nähää koulussa, Lily", Emily lähti kaupan ovesta ulos.
****
Saapuessani kotiin, olin jättänyt ostokset keittiöön ja suunnannut kohti omaa huonettani. Vanhempani ja Alex olivat todellakin olleet nopeita, sillä kaikki huonekalut olivat paikoillaan. Astuin huoneeseeni ja suljin oven perässäni. Rojahdin sänkyyni. Olin tutustunut uuteen ihmiseen jo heti ensimmäisenä päivänä.
//Joo tässä ekassa luvussa ei heti tapahtunu hirveesti mitään, mutta lupaan, että toisessa luvussa alkaa tapahtua hienoja asioita :D
YOU ARE READING
Lied to Love (in finnish)
Romance'Astuessani ensimmäistä kertaa sisään katseeni osui häneen. Tunnistin hänet heti. Miksi edes ajattelin unohtavani hänet? Hänkin taisi tunnistaa minut, koska jätti kaveriporukkansa taakseen ja otti pari askelta eteenpäin.' 17-vuotias Lily muuttaa opi...
