Lied to Love (in finnish)

Luku 12

Olin saanut juuri kenkäni pois jaloistani, kun oveen koputettiin. Avasin oven, jonka takana seisoi vihainen Mikael.

"Et sä voi jättää asiaa tähän", hän sanoi.

"Mitä väliä sillä ees on?" Kysyin turhautuneena.

"Ai mitäkö väliä? Kai mä nyt haluun tietää mitä mun tyttöystävä tekee jonku hullun Jacobin kanssa!" Hän korotti ääntään.

Kasvoilleni nousi pieni puna. Mikael oli juuri nimittämyt minua tyttöystäväkseen.

"No, jos hirveesti kiinnostaa niin nähtii sattumalta ja ei me kummempia puhuttu. Ei muutenkaa tee mieli olla semmosen tyypin kaa, joka melkein mursi sun nenäs", vastasin väsyneenä.

"Ai", hän vastasi yllättyneenä.

"No, mut jos sul ei ollu muuta asiaa ni-", sanoin ja olin sulkemassa ovea, kun Mikael veti minut halaukseen.

"Anteeks, et mä epäilin sua", hän sanoi.

Halasin häntä tiukasti ja laitoin pääni hänen rintaansa vasten. Olisin voinut olla siinä vaikka kuinka kauan, mutta joku rykäisi takanani.

Irrottauduin halauksesta ja käännyin katsomaan isääni. Tunsin punan nousevan kasvoilleni.

Mikael ilmeisesti halusi "pahentaa" tilannetta, koska hän käänsi minut ympäri ja suuteli minua hellästi ennen kuin lähti. Suljettuani oven käännyin katsomaan isääni.

Seisoimme varmaankin viisi minuuttia eteisessä aivan hiljaa. Olin tekemässä jo lähtöä, kunnes isäni pysäytti minut.

"Te ette taida olla pelkkiä kavereita?" Hän kysyi ja kääntyi katsomaan minua.

Poskiani poltteli, kun nyökkäsin vastaukseksi. En saanut sanoja ulos suustani. Tunsin, kuinka käteni hikosivat.

"Mikä hänen nimensä on?" Hän jatkoi.

"Mikael", vastasin yrittäen kuulostaa mahdollisimman normaalilta.

Isäni näytti miettivän hetken jotakin.

"Sinun pitäisi tuoda tämä Mikael joskus näytille", hän sanoi päättäväisesti.

Nyökkäsin nopeasti ennen kuin isäni lähti takaisin olohuoneeseen.

Nousin nopeasti portaat ylös ja menin vessaan. Avasin hanan ja pesin kasvoni viileällä vedellä. Otin koukusta vaaleanpunaisen pyyhkeeni ja kuivasin kasvoni siihen.

Päätäni huimasi, kun olin kävelemässä huoneeseeni. Samaan aikaan Alex oli nousemassa portaita ylös.

Olin huoneeni oven kohdalla, kun käytävä alkoi pyöriä, tai siltä se ainaki tuntui. Päässäni tuntui ikävä vihlasu ja näkökenttäni alkoi sumenemaan. Tunsin, kuinka aloin menettämään tasapainoani.

"Lily, onks kaikki okei?" Alex kysyi huolestuneena.

En kerennyt vastaamaan mitään, kun kaaduin lattialle ja kaikki pimeni.

***

Heräsin omasta sängystäni. Äitini istui vieressäni ja laittoi kylmän rätin otsalleni. Yritin nousta istumaan, jolloin päässäni tuntui taas ikävä vihlasu.

"Älä yritä nousta istumaan. Sulla on 39 astetta kuumetta, mikä tarkoittaa sitä, että tarvitset paljon lepoa ja nestettä kehoosi", äitini sanoi lempeästi.

"Kauan mä olin tajuttomana?" Kysyin hiljaa.

"Suunnilleen tunnin tai vähän alle. Alex pyysi meidät heti paikalle, kun kaaduit", hän vastasi ja silitti päätäni hellävaraisesti.