Lied to Love (in finnish)

Luku 4

Koputin luokkani oveen. Olin juuri käynyt kansliassa noutamassa lukujärjestykseni ja kysymässä luokkaani.

Miten selviän tästä sotkusta? Miksi vastasin myöntävästi Mikaelin pyyntöön? Miksi en pitänyt puoliani, kun hän lähenteli minua? Mikä minua vaivaa? Sinun täytyy selvittää se itse. HILJAA! HILJAA! OLE NYT JO HILJAA! Kappas, jollakin on tänään huono päivä.

En kerennyt vastaamaan sisäiselle äänelleni, kun ovi avattiin. Edessäni seisoi miesopettaja.

"Niin?" Opettaja kysäisi uteliaana.

"Anteeks, että mä tuun myöhässä. Mä oon uus oppilas ja mun piti käydä eka kansliassa", sanoin nopeasti.

"Joo, eihän se haittaa. Käy peremmälle ja mene istumaan tuolle tyhjälle paikalle", opettaja ohjeisti ystävällisesti.

Tein työtä käskettyä ja astuin sisään. Kaikki katseet olivat kääntyneet minuun. Kuulin, kuinka osa kuiskaili sanat: Mikael ja tyttöystävä.

Etsin tyhjää paikkaa ja huomasin Emilyn vieressä yhden. Kävelin hänen luokseen ja istuuduin uudelle paikalleni.

"No niin, oppilaat. Katseet taululle, jotta voimme jatkaa aikataulujen katsomista", sen sanottuaan kaikki kiinnittivät huomionsa taululle.

"Hei, voinko kysyy yhtä juttuu?" Emily kuiskasi.

"Joo, kysy pois", vastasin hänelle.

"Okei. Tunnetko sä Mikaelin?"

Jähmetyin, olin unohtanut pieneksi hetkeksi tämän sotkun. Mutta nyt mieltäni vaivasi toinen asia: Mitä sanoisin Emilylle? Kertoisinko totuuden vai valehtelisinko?

"Joo, me seurustellaan", väänsin kasvoilleni hymyn. Voisin kertoa totuuden sitten, kun tunnen hänet paremmin ja tiedän, että voin luottaa häneen.

Emily vaikuttaa itseasiassa todella mukavalta. Toivon, että meistä tulisi ystäviä. Toivon vielä enemmän sitä, että hänkin toivoo sitä. Olen nimittäin kyllästynyt ihmisiin, jotka eivät anna vastakaikua tämmöisissä asioissa.

"Voitko sä muuten antaa mulle sun numeron?"

"Joo, toki", kirjoitin paperille numeroni ja ojensin sen Emilylle. Hän teki samoin.

***

"Mihin mennään istumaan?" Kysyin Emilyltä tarjotin kädessäni.

"Mennään tuohon tyhjään nurkkapöytään tuolla", Emily nyökkäsi pöydän suuntaan.

Kävelimme pöydän luokse ja istuuduimme. Maistoin koulun makaroonilaatikkoa. Yllätyin, että koulussamme oli näin laadukasta ruokaa.

"Hyvää, eikö?", Emily kysyi.

En pystynyt vastaamaan ruoka suussa, joten tyydyin nyökkäykseen.

"Tän kaupungin paras kouluruoka tarjoillaan täällä. Vaikka sä olisit syöny jotain hirveetä ruokaa edellisessä koulussa, se maistuu täällä taivaalliselle", naurahdin Emilyn dramaattisille ilmeille ja käsiliikkeille.

Nauru kuitenki loppui, sillä kuulin lähistöltä tutun äänen. Tunsin sydämeni pulssin hidastuvan. Olisin halunnut piiloutua, mutta en pystynyt. En voinut.

"Moi, tytöt", Josh sanoi takanani ja meni istumaan Emilyn viereen. Hän laittoi kätensä Emilyn hartioille, mutta tämä otti sen pois.

"Hei beib, älä anna noin kylmää kohteluu", Josh sanoi Emilylle tuijottaen tätä intensiivisesti.

"Jätkä, sä et ees oo kylmää kohteluu nähnykää", Emily katsahti kundiin huvittuneena.

"Ihan sama. Kyl mä tiiän, mikä saa sut lämpeemään", sen sanottuaan kundi siirtyi Emilyä lähemmäs ja antoi suukon tämän poskelle.