Lied to Love (in finnish)

Luku 16

Seisoin jähmettyneenä paikoillani ja vain tuijotin Mikaelia. Hänen kasvoillaan oli mustelmia ja huulessaan oli haava.

Jacob käveli luokseni, jolloin tulin takaisin maanpinnalle. Samaan aikaan Mikael katsoi hämmentyneenä vuoron perään minua ja Jacobia.

Mitään sanomatta lähdimme Jacobin kanssa kävellen pois.

"Mähän sanoin, että mä en häviä", Jacob sanoi omahyväisesti ja katsoi minua.

"Tiesitkö sä, että Mikael tulee tappelemaan", kysyin ilmeettömänä.

"En tiennyt! Meillä on vaa tiedossa tietty aika, jolloin voi mennä tappelemaan. Sinne voi tulla kuka vaa eikä sitä tarvi ees ilmottaa", hän vastasi hieman loukkaantuneena.

Pysäytin Jacobin ja katsoin häntä silmiin.

"Anteeks, en mä tarkottanu sanoo sitä ilkeesti. Mulla on vielä vaan niin tyhjä ja hämmentynyt olo tästä kaikesta. Mä en ois saanu purkaa sitä suhun", sanoin.

Jacobin kasvoille nousi virne.

"Ei se mitää, kyl mä ymmärrän sua", hän vastasi, kun jatkoimme matkaa.

"Mitä me aateltii tehä?" Kysyin.

"Mä aattelin, että voitais mennä kattoo joku leffa. Miltä kuulostais?" Jacob vastasi.

"Kuulostais hyvältä", vastasin iloisesti.

***

"Mitä sä haluisit ottaa tonne?" Jacob kysyi.

Katsoin vuorotellen popcorneja ja sipsejä. En koskaan osannut päättää.

"Mä en osaa päättää", vastasin ja käännyin katsomaan Jacobia.

"Entä, jos me otetaa pienet popcornit ja pienet sipsit?" Hän kohotti kulmiaan.

"Täydellistä", sanoin.

Otimme popcornit ja sipsit, jonka jälkeen siirryimme hana-automaatin luo. Me molemmat otimme Spritea.

Siirryimme kassalle ostamaan elokuvalippuja ja maksamaan syömisemme.

"Iltaa", kassan takana oleva vaaleahiuksinen, nelikymppinen nainen tervehti.

"Moi. Kaks lippuu tohon The Hunger Games näytökseen", Jacob sanoi.

"Selvä, miltä riviltä haluaisitte istumapaikat? Keltaiset paikat ovat vapaita ja vihreät paikat ovat ehdotettuja paikkoja", työntekijä kysyi ystävällisesti.

"Mennäänkö tohon yhdeksänteen riviin keskelle?" Kysyin Jacobilta.

"Joo, mennään vaan", hän vastasi.

"Okei, liput ja syömiset tekevät yhteensä kolmekymmentä euroa", työntekijä sanoi.

Jacob antoi rahat naiselle.

"Kiitos, kerros kaksi ja sali yksi. Hyviä elokuvahetkiä", hän sanoi ja ojensi Jacobille liput.

"Kiitos", sanoin, ja lähdimme kävelemään syömisiemme kanssa.

Menimme jonottamaan, jotta pääsisimme saliin. Pian oli meidän vuoromme tarkistuttaa lippumme, jonka jälkeen menimme saliin.

Istuimme Jacobin kanssa paikoillemme ja odotimme elokuvan alkavan.

Ei mennyt aikaakaan, kun valot sammuivat salista ja elokuva alkoi.

Jossain välissä elokuvaa Jacob laittoi kätensä hartioilleni, mutta en jaksanut piitata siitä.

***

"Se oli oikeesti aika hyvä", Jacob sanoi kävellessämme salista ulos.

"Nii oli! Toi loppu vaa oli ehkä pieni pettymys, mut onhan se ymmärrettävää, koska olihan toi kuitenkin viimeinen osa tota elokuvasarjaa", sanoin.