Lied to Love (in finnish)

Luku 23

Kosketin poskiani, jotka punoittivat kuin tomaatti ja ajattelin äskeistä suudelmaa. Minua ei kaduttanut ollenkaan, vaikka pitäisi, sillä olin periaatteessa heti pettänyt Jacobia. Toisaalta emme olleet puhuneet asiaa kokonaan läpi, mutta silti. Me tiesimme toistemme tunteet, ja menin silti suutelemaan Mikaelia. Mikä minua vaivaa?

Ehkä vain välität Mikaelista vieläkin...

Tiedän sen, mutta välitän myös Jacobista. Ja juuri nyt minun on parempi olla Jacobin kanssa.

Ajan koittaessa sinun täytyy valita heidän väliltään.

Asia piti paikkaansa, vaikka en halunnut myöntää sitä. En pystynyt tekemään sitä vielä.

Heräsin ajatuksistani saapuessani kotiovelle. Kaivoin avaimet laukustani ja avasin oven. Jätin kenkäni ja takkini eteiseen ja kävelin suoraan omaan huoneeseeni. Astuin huoneeseeni ja olin saada sydänkohtauksen. Katsoin ihmeissäni Alexia, joka makasi sängylläni.

"Mitä sä teet mun huoneessani?" Kysyin kävellessäni kirjoituspöytäni luo.

Laskin laukkuni sen viereen lattialle ja käännyin katsomaan Alexia, joka olikin noussut istumaan ja katsoi minua tutkaillen. Laitoin käteni puuskaan.

"Miten sulla meni näin kauan, ja miksi sä oot itkenyt?" Hän kysyi huomatessaan itkuiset silmäni ja levinneet ripsivärini ja käveli luokseni.

"Mä halusin tulla jotain toista reittiä kotiin, ja samalla kävin moikkaamassa yhtä tyyppiä. Miksi sä edes kysyt? En oo sulle tilivelvollinen", sanoin.

"Hei, miks oot noin kiukkunen? Onks jotain sattunut?" Alex pakotti minut katsomaan häntä silmiin. Nostin vain vihaisesti kulmiani, enkä sanonut mitään.

"Okei, älä sit kerro. Mä oon sun veli ja haluisin olla sun tukena, jos sua jokin vaivaa, mutta jos et kerran halua kertoa, niin en mä voi sua pakottaakaan", hän huokaisi ja lähti kävelemään huoneestani ulos.

Miksi käyttäydyn näin? Miksi aiheutan lisää harmia olemalla vihainen, jostain turhasta asiasta? Alex halusi kuitenkin vain auttaa.

"Odota", sanoin.

Alex pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Kävelin nopeasti hänen luokseen ja halasin häntä. Alex hetken hämmentyi eleestäni, mutta lopulta kietoi käteni ympärilleni ja halasi minua. Laskin pääni automaattisesti hänen rintakehälleen, ja ainoa ääni, mikä kuului huoneessani, oli seinäkellon hiljainen tikitys.

Lopulta päätin rohkaistua ja avata suuni:

"Mä menin suutelemaan Mikaelia."

"Eli ootteko te palaamassa yhteen?"

"Ei, se ei oo niin yksinkertaista."

"Mikä siinä sitten on monimutkaista?" Alex kysyi ihmeissään.

Huokaisin syvään.

"Ennen sitä Jacob kerto mulle, mitä se tuntee mua kohtaan, ja mä annoin sille vastakaikua. Eli periaatteessa me seurustellaan, ja mä menin kymmenen minuuttia sen jälkeen suutelemaan Mikaelia", tunsin kyyneleiden tekevän tuloaan.

Nyt, kun sanoin tuon ääneen, tajusin, miten pahasti olin toiminut. Miten saatoin tehdä tämän Jacobille, itselleni ja Mikaelille? Tunnen itseäni kohtaan inhoa tämän takia.