Lied to Love (in finnish)

Luku 15

"Lily pyydän, avaa ovi", äitini pyysi huoneeni ulkopuolelta.

"Ei! Jättäkää mut rauhaa", huusin itkiessäni hysteerisesti.

Siitä on kulunut nyt kaksikymmentäkuusi tuntia. Kaksikymmentäkuusi tuntia siitä, että jätin Mikaelin.

En mennyt tänään kouluun. Olin vain maannut sängyssäni mukavassa pyjamassani ja itkenyt.

Tiesin tehneeni virheen. Mutta tiesin myös tämän olleen ainoa keino.

Säpsähdin ajatuksistani, kun puhelimeni soi. Katsoin soittajan nimen ja painoin vihreää.

"Mm", sanoin kyynelien lomassa.

"Lily, mitä on tapahtunu? Miks sä et ollu koulussa tai miks Mikael ei ollu koulussa?" Emily kysyi langan toisesta päästä.

Itkuni vain yltyi kuullessani hänen nimensä.

"Ootko sä kotona?" Hän kysyi huolissaan.

"Mm", vastasin.

"Okei, odota hetki. Mä tuun sinne niin pian kuin mä pääsen", hän sanoi päättäväisenä ja sulki puhelun.

Ei mennyt kuin kymmenen minuuttia, kun alakerrassa soi ovikello.

Kävelin valmiiksi huoneeni ovelle ja avasin valmiiksi lukon. Pian Emily astui huoneeseeni, jolloin lukitsin oven hänen perässään.

Emily halasi minua, jolloin puhkesin taas hysteeriseen itkuun. Emily silitti lohduttavasti selkääni ja kuiski rauhoittavia lauseita korvaani.

Pian hysteerinen itku muuttui nyyhkytykseksi. Tuntuu, kuin kyyneleeni olisivat loppuneet.

Kävelin sängylleni. Istun alas ja vedin peittoni hartioideni ympärille. Emily istuutui vierelleni ja laittoi kätensä hartialleni.

"Mitä on tapahtunu?" Hän kysyi huolestuneena.

"Mä.. Mä.." Aloitin, mutta en pystynyt sanomaan sitä loppuun. Sydäntäni raastoi sanoa se.

"Sä mitä?"

"Jätin Mikaelin", vastasin kyyneleet kihonneena silmiini.

Emily halasi minua lohduttavasti.

"Kaikki oli vaa meitä vastaa, ja sen lisäks Mikael käy vielki tappelemassa. Mä.. Mä ajattelin, että tää olis ollu paras vaihtoehto", kuiskasin kyyneleideni lomassa.

"Shh, ei sun tarvii selittää. Selitä sitte, kun oot valmis", Emily lohdutti.

Olin surullinen ja onnellinen samaan aikaan. Olin surullinen, koska tässä kävi näin. Olin onnellinen, koska olin saanut hyvän ihmisen elämääni.

***

On kulunut viikko siitä, kun jätin Mikaelin. En ole ollut koulussa, joten Emily ja Josh ovat tulleet katsomaan vointiani.

"Hei, nyt oikeesti. Sä et voi jäädä tänne ikuisiks ajoiks", Emily sanoo vakavana.

"Ja raikas ilma tekis sulle oikeesti hyvää", Josh lisäsi.

Kohautin hartioitani.

"En mä oikee tiedä. Tai siis, mä pelkään, että törmään häneen", sanoin.

"Pyh, turhaa sä sitä mietit", Josh vastasi välinpitämättömästi, mutta hänen silmistään paistoi surumielisyys.

"Me ymmärretään, että tää on sulle rankkaa, mutta et sä voi kuitenkaan jäädä tänne kotii ikuisiks ajoiks", Emily jatkoi.

"Kiitti tarjouksesta, mutta mä varmaan jään tänne kotiin viel", sanoin.

"Okei. Me lähdetään tästä sit, ilmottele, jos tarviit jotain", Emily sanoi ja halasi minua, jonka jälkeen he lähtivät.