Lied to Love (in finnish)

Luku 11

6 päivää myöhemmin

Makoilimme Mikaelin sängyllä vierekkäin. Mikael kuljetti sormiaan kiharoitani pitkin.

En ollut sanonut hänelle törmänneeni Jacobiin. En halunnut aiheuttaa hänelle ylimääräistä huolta minusta. Halusin uskoa siihen, että Jacobin puheet Mikaelista eivät pitäneet paikkaansa, mutta olin epävarma.

"Tuutko muuten kattoo mun kaa Alexin jalkapallo-otteluu? Mä en millää haluis istuu porukoitten kaa", kysyin ja käännyin kyljelleni kasvot Mikaeliin päin.

"No, enköhän mä voi. Mut yhellä ehdolla", hän vastasi.

"Millä ehdolla?" Kysyin huvittuneena.

"Sun pitää tulla sen pelin jälkeen yöks", hän virnisti ja antoi suukon nenänpäähäni.

"Mitä, jos mä en suostu?" Virnistin.

Yhtäkkiä Mikael käänsi minut selälleen, tuli istumaan päälleni ja alkoi kutittamaan minua.

"Lopeta", kikatin vedet silmissä.

"Sun pitää eka suostuu", Mikael sanoi ja kutitti enemmän.

"Okei, okei! Sä voitit! Voitko sä nyt tulla pois mun päältä?" Vastasin.

Mikael suuteli minua pitkään ja olisin voinut jäädä hänen kainaloonsa koko illaksi.

***

"Menkää te eellä, mä venaan mun yhtä kaveria", sanon vanhemmilleni, jotka nyökkäävät ja jatkavat matkaansa areenalle.

Puhelimeni kilahtaa viestin merkiksi. Otan sen taskustani ja avaan WhatsAppin. Viesti oli tullut Emilyltä.

"Miten menee treffit? ;)"

Naurahdan Emilyn kysymykselle ja näppäilen vastauksen:

"Ei nää oo treffit :D mennää vaa kattoo Alexin otteluu"

Samalla parkkipaikalle ajoi musta bemari. Kuskinpaikalta nousi Mikael. Hän veti kätensä hiuksiensa läpi ja käveli luokseni.

"Miks sä et kertonu mulle, et oot saanu kortin?" Kysyin huvittuneena ja laitoin käteni puuskaan.

"Eikö edes tervehditä?" Mikael sanoi huvittuneena.

Hän kumartui antamaan nopean suukon.

"Mut siis vastaus tohon sun kysymykseen: kävin hakemas sen heti sen jälkeen, ku lähit", hän virnisti.

"Eli ei enää mopolla rällestämistä?" Sanoin.

"Ei, ellet sä sitä ihan halua, typy", hän naurahti.

"Joo ei nyt ehkä kuitenkaa. Mennää nyt ennen ku se peli alkaa", naurahdin.

Mikael tarttui käteeni ja lähti kuljettamaan minua areenan sisälle. Kävelimme suoraan, joka johti jalkapallokentälle ja katsomopaikoille. Käännyimme oikealle ja nousimme portaita ylös, kunnes saavuimme oikealle riville. Paikkamme olivat vanhempieni vieressä.

Äitini katsoi Mikaelia uteliaasti, kun taas isä katsoi häntä epäilevällä katseella. Istuimme alas ja Mikael laittoi kätensä polvelleni. Ilmeisesti äitini ei kestänyt enää olla hiljaa, vaan avasi suunsa:

"Lily, etkö esittele ystävääsi?"

"Aa joo, Mikael tässä on mun äiti ja isä, Evelina ja George. Äiti ja isä tässä on Mikael", sanoin.

"Hauska tutustua herra ja rouva Abel", Mikael sanoi ja hymyili ystävällisesti.

"Sano vain Evelina", äitini hymyili takaisin.