Lied to Love (in finnish)

Luku 3

Hän otti käteni omiinsa ja nosti katseensa minuun. Pähkinänruskeat silmät katsoivat minuun onnellisena. Hän hymyili ihanaa hymyään ja minä hymyilin takaisin. Lopulta hän veti minut syliinsä ja kuiskasi korvaani:

"Mä rakastan sua."

Hymähdin ja vastasin tuolle:

"Mäkin sua."

Hän kurottuu suutelemaan minua, mutta se keskeytyy, kun vieressäni alkaa kuulua kellon hälyyttävä herätys. Hetkinen, herätys?

Nousen salamana istumaan. Katson kelloa ja tajuan sammuttaa herätyksen. Nousen sängystä ja suuntaan kohti kylpyhuonetta.
Riisun pyjamani ja astun viileään suihkuun. Sanoinhan, että et pysty unohtamaan häntä. Rasittava ääni sisälläni aloittaa. Annan sen kuitenkin jäädä omaan arvoonsa. En jaksa miettiä sitä kundia nyt, en tänään.

Sammutan suihkun ja kiedon vaaleanvihreän pyyhkeen ympärilleni. Pesen vielä hampaani. Sen tehtyäni otan pyjamani mukaan ja kävelen käytävää pitkin takaisin omaan huoneeseeni.

Puin päälleni valkoiset alusvaatteet, kiedoin pyyhkeen hiuksieni ympärille ja avasin vaatekaappini oven. Otin sieltä valkoiset korkeavyötäröiset farkut, mustan croptopin ja puin ne päälleni. Katsahdin nopeasti kelloa, se oli jo puoli yhdeksän ja koulu alkaisi tasan yhdeksän. Tiesin, että en ehtisi millään kuivattaa ja suoristaa hiuksiani, joten päätin niiden kuivua itsekseen tällä kertaa. Menin peilin eteen ja otin pyyhkeen pois hiuksistani. Ne olivat vielä kosteat, mutta menneet jo aivan kiharalle.
Laitoin meikkivoiteen nopeasti naamalleni ja tein rajaukset. Lisäsin lopuksi vielä ripsiväriä. Nostin valkoisen laukkuni lattialta ja otin puhelimeni pöydältä ja riensin alakertaan.

"Tulithan sä, ota tosta omena mukaan ni vien sut kouluun. Mä meen eeltä autolle", Alex sanoi ja riensi äkkiä pihalle.

Tein niin kuin hän käski ja otin omenan pöydältä. Laitoin sen väliaikaisesti laukkuuni, jotta saisin laitettua kenkäni ja takkini. Laitoin perus valkoiset Vansit ja otin naulakosta beigen villakangastakkini, joka ylttyi reisieni puoliväliin, ja riensin autolle.

***

"Onnee ekalle koulupäivälle, sisko. Mä tuun sit hakee sut", Alex parkkeerasi parkkipaikalle.

"Joo, nähää sit", sanoin ja nousin pois autosta.

Katsoin puhelimestani kelloa ja se näytti kymmentä vaille yhdeksää. Riensin nopeasti koulun oville.

Astuessani ensimmäistä kertaa sisään katseeni osui häneen. Tunnistin hänet heti. Miksi edes ajattelin unohtavani hänet? Hänkin taisi tunnistaa minut, koska jätti kaveriporukkansa taakseen ja otti pari askelta eteenpäin. Voi paska, se oli ensimmäinen asia, mitä ajattelin.

Hänellä oli päällään valkoinen tiukka T-paita, mikä esitteli hänen lihaksiaan. Hänellä oli samat mustat farkut, mitkä olin nähnyt eilenkin. Hän oli kietonut lantion kohdalle punaruudullisen fanellipaidan. Kenkinä oli valkoiset korkeavartiset Converset.

Tajusin hänen hylänneensä kaveriporukkansa ja tulevan luokseni. Huomasin hänen kavereidensa ihmettelevän, joukossa oli myös tyttö, kenet olin nähnyt eilen. Amanda.
Okei, Lily. Älä panikoi, sä pystyt tähän. Älä luule liikoja.

Olin uppoutunut niin syvälle ajatuksiini, etten ollut tajunnut, että kundi oli pysähtynyt eteeni. Nostin katsettani häneen. Poski punoitti vielä vähän, mutta se ei ollut turvonnut. Olin oikeasti lyönyt häntä lujaa.

"Sinä! Mitä sä haluat tällä kertaa?" Kysyin tuolta kylmästi.

"Meijän pitäis puhua, kahden", tuo sanoi hiljaisella äänellä hieroen kättään niskaansa.