Lied to Love (in finnish)

Luku 29

En aluksi muistanut, missä olin. Tajusin pian kuitenkin makaavani sohvalla. Siirsin katseeni vilttiin, joka oli laitettu alastoman vartaloni päälle. Sitten kaikki palautui mieleeni. Mikael. Ei helvetti. Mitä olin mennyt tekemään?

Katsoin seuraavaksi lattialle, jossa vaatteeni olivat yhdessä kasassa. Nousin istumaan viltin peittäessä edelleen vartaloani. Noukin matolta alusvaatteeni ja puin ne ylleni, jonka jälkeen vedin farkut nopeasti jalkoihini ja paidan päälleni.

Katseeni kiersi huonetta ympäri, mutta en nähnyt Mikaelia. Huokaisin helpotuksesta. Minun olisi helpompi lähteä pois ilman, että hän huomaisi. Katsoin, jäikö minulta mitään sohvan lähettyville ja ylipäätään huoneeseen.

Siirryin varoen eteiseen. Sydämeni löi rinnassani tuhatta ja sataa. Viimeinen asia, jonka haluaisin tapahtuvan on se, että Mikael ilmestyy tyhjästä paikalle todistamaan lähtöäni, josta en halunnut hänelle ilmoittaa. Rukoilin kaikkia maailman jumalia ja muita taruolentoja, että en joutuisi siihen kiusalliseen tilanteeseen. Se, mitä minun ja Mikaelin välillä äsken tapahtui oli virhe.

Laitoin kengät nopeasti jalkaani ja lähdin pois ennen kuin Mikael ehti huomata. Kaivoin puhelimeni taskusta ja huomasin saamieni tekstiviestien määrän. Kaikki olivat Jacobilta, jos ei lasketa yhtä viestiä Emilyltä, jossa hän kysyy, selvisikö mitään Mikaelilla ja olenko jo Jacobilla. Jacob. Mitä olin mennyt tekemään? Miten olin niin typerä, että petin Jacobia. Minun ei pitänyt olla sellainen ihminen, mutta olin kai väärässä.

Miksi tein sen, mitä tein? Katumus korvensi omaatuntoani. Olin vain yksi typerä nainen, joka ei osaa pitää itseään talutushihnassa. Kyyneleet kihosivat silmiini, kun avasin tärisevin käsin Jacobin viestit yksitellen.

"Hei tulin just töistä. Missä oot?"

"Ajattelin, jos tulisit tänne?"

"Lilyy?? Onko paha paikka vai mikset katso viestejä?"

"Eihän mitään ole sattunut?"

"Teinkö jotain väärin?"

"Lily pyydän vastaa.."

Sydäntäni vihlaisi. Olin kamala ihminen eikä Jacob ansainnut minua. Tiesin, että minun pitäisi soittaa hänelle. Viimeisimmästä viestistä on kulunut yli puoli tuntia. Hän oli varmasti vihainen minulle. Päätin lopulta olla soittamatta hänelle ja otin suunnakseni hänen asuntonsa.

Matka tuntui loputtoman hitaalta, ja jokainen askel tuntui joka kerta raskaammalta. Olen huono tyttöystävä myönnän. Ei olisi pitänyt ikimaailmassa mennä Mikaelille. Olisi pitänyt vain puhua Jacobin kanssa eikä sotkea Mikaelia.

Saavuin lopulta Jacobille ja kaivoin avaimet taskustani. Päätin mennä mielummin portaita kuin hissillä. En koskaan jaksaisi nähdä sitä vaivaa, kun talossa on hissi, mutta yritin viimeiseen hetkeen asti viivytellä. Ei mennyt kauaakaan, kun olin Jacobin oven edessä. Yritin vapisevin sormin laittaa avainta lukkoon, kunnes ovi avautui yhtäkkiä. Jacob seisoi hetken järkyttyneenä eteisessä. Hän veti minut sisälle sulkien oven perässäni.

"Missä helvetissä sä oot oikein ollut? Sä et vastannut mun viesteihin, ja mua pelotti, että sulle on sattunut jotain", hän sanoi vetäessään minut tiukkaan haliin. Omantunnontuskani paheni juuri entisestään. Sillä välin, kun Jacob luuli minun loukkaantuneen olinkin vain Mikaelilla intiimeissä tunnelmissa.

"Anteeksi", sanoin vetäytyessäni halauksesta. "Olin ulkona miettimässä asioita enkä ollut huomannut sun viestejä", vastasin.

Sydämeni löi kovempaan kuin aikaisemmin. Minua ahdisti suunnattomasti. Yksi asia oli kuitenkin varma. En tulisi kertomaan Jacobille totuutta sen suhteen, missä olin oikeasti ollut. En halunnut satuttaa häntä enempää.