Lied to Love (in finnish)

Luku 28

Pysähdyimme Emilyn kanssa hengästyneenä, olimme lopulta saapuneet puistoon. Syvällä sisimmässäni toivoin, että en olisi ikinä sanonut Emilylle, että meidän täytyy seurata heitä tai että olisimme edes kääntyneet takaisin silloin, kun meillä oli vielä mahdollisuus. Olen täysi idiootti ja tiedän sen. Miksi en vain luottanut Jacobiin? Niin, en tiedä itsekään. Ehkä halusin todistaa itselleni, että Jacob ei ole tekemisissä hämäräbisneksien kanssa, mutta ilmeisesti olin väärässä. Ei, olin todella väärässä.

Siirsin katseeni Emilyyn, jonka posket heloittivat punaisina ja joka hengitti erittäin raskaasti. Hänen kasvoillaan paistoi pieni hämmentyneisyys, mikä tarkoitti sitä, että paras ystäväni ei ilmeisesti tiennyt, mitä kaupassa oli tapahtunut. Toki hän oli kuullut aseen laukaisun, mutta ei nähnyt, kuka ampui ja ketä. Olisimpa hänen asemassaan. Silloin minun ei tarvitsisi pohtia näkemääni. En ikinä olisi uskonut Jacobista, en tosiaankaan. Mikael tiesi, millainen Jacob on ja hän varoitti minua hänestä monia kertoja, mutta en kuunnellut.

"Lily, mitä helvettiä siellä kaupassa tapahtui?" Emily kysyi minulta pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Pyyhin kuivuneita kyyneleitä poskiltani ja mietin, mitä sanoisin hänelle. Tiesin, että en voisi valehdella, mutta totuuden kertominen satutti ja pelotti minua liikaa. Minun täytyisi puhua myös Mikaelille. Minun täytyisi kertoa hänelle kaikki. Mutta entä Jacob? Mitä minun pitäisi sanoa hänelle? Pitäisikö minun kertoa hänelle, että tiesin?

"Haloo, Lily?" Emily heilutti kättään silmieni edessä.

"H-hän ampui sitä kauppiasta", sanoin.

"Siis, kuka ampui? Jacobko?" Emily katsoi minua niin kuin ei ymmärtäisi mitään, mitä juuri kerroin.

Ravistin päätäni.

"Ei, ei Jacob vaan se mies, joka jakeli alussa ohjeita", vastasin.

"K-kuoliko se mies?" Emily katsoi minua järkyttyneenä.

"Toivottavasti ei."

Emily päästi suustaan pienen helpottuneen huokaisun. Olin hämmentynyt ja järkyttynyt koko tilanteesta. Jacob. Henkilö, kenestä olin alkanut jo pitämään todella paljon. Henkilö, jonka koin olevan parempi kuin Mikael. Henkilö, kenelle luulin merkitseväni todella paljon. Kaikki olikin vain valetta. Kuinka typerä ihminen voi loppujen lopuksi olla? Miksen kuunnellut Mikaelin varoituksia Jacobista? Miksi olin niin jääräpäinen ja uskoin Jacobista hyvää? Kai se on totta, että ihmisen pitää kokea asiat oman kantapään kautta enne kuin ymmärtää, missä vika on. Typerä minä!

"Mitä ajattelit seuraavaksi?" Emily kääntyi katsomaan minua.

"Menen ensin Mikaelin luo. Hän varoitti minua alunperin, mutta en kuunnellut häntä. Haluan tietää, mitä muuta hän tietää Jacobista", vastasin hetken miettimisen jälkeen.

"Hyvä idea. Milloin ajattelit kertoa Jacobille, että seurasimme häntä?" Emilyn ilme muuttui hetken vakavammaksi mainitessaan Jacobin, mutta rentoutui heti sen jälkeen.

Kohautin olkapäitäni. En todellakaan tiennyt. En edes tiennyt, mitä sanoisin Mikaelille. Miten minun siis tulisi tietää mitä sanoisin Jacobille? Mitä edes tuollaisesta asiasta kerrotaan? "Hei, en luottanut sinuun, joten päätin seurata sinua ja näin sinut hakkaamassa vanhaa miestä." Ei todellakaan. Nostin käteni otsalleni. Tällainen ajattelu ei tee hyvää. Minun täytyy mennä Mikaelin luo ja minun täytyy mennä sinne nyt. Muuten tämä ei etene mihinkään suuntaan, ja haluan todella selvittää tämän asian. Tämä ei ole sellainen asia, jonka voisi vaan jättää hoitamatta. 

"Minun täytyy mennä nyt Mikaelin luo", kerroin hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Mene vaan. Ilmoita, kun saat jotain selville", Emily nyökkäsi.