Lied to Love (in finnish)

Luku 18

//Kiitos kaikille yli 10 tuhannesta lukukerrasta! Ja pahottelut siitä, että en oo kerenny julkasemaan uutta lukua!! Nauttikaa ❤️

Tuijotin luokan kelloa tuskastuneena. Oppituntia oli jäljellä enää kymmenen minuuttia, jonka jälkeen pääsisin syömään ruokalaan.

Siirsin katseeni Emilyyn, joka teki keskittyneenä tehtäviä. Kunpa pystyisin samaan.

Päässäni pyöri monta ajatusta samaan aikaan. Miten etenisin Jacobin kanssa? Mitä se suukko poskellani meinasi? Entä Mikael?

En edes tiennyt, mitä ajatella tästä kaikesta. Kaikki tuntui tapahtuvan liian nopeasti.

Tarvitsin aikaa, ja paljon. Viikonloppu kylpylässä tekisi hyvää. Pääsisin rentoutumaan edes hetkeksi.

Käänsin katseeni yhteiskuntaopin vihkon sivuun, joka oli aivan tyhjä. Minun täytyisi todella ottaa itseäni niskasta kiinni.

Tunsin jonkun tökkäävän minua vasemmalta puolelta, jolloin käännyin automaattisesti siihen suuntaan.

Mustahiuksinen tyttö antoi minulle pienen paperin, jossa luki nimeni. Avasin paperin taitoksen.

"Hyvä, että erosit Mikaelista. Saat itsekin elää rauhassa, ilman ongelmia."

Kurtistin kulmiani lukiessani viestin ja ryttäsin paperin samantien. Ärsytti, kun ihmiset puuttuivat yksityiselämäni asioihin, vaikka eivät tienneet mistään mitään.

Samassa kello soi ja aloin pakata tavaroitani.

"Muistakaa lukea ensi kerralla olevaan pistariin! Ja Lily, voisitko jäädä hetkeksi? Minulla olisi sinulle asiaa", yhteiskuntaopettaja, Mrs. Lakewood sanoi.

"Mä odotan sua tossa luokan ulkopuolella", Emily sanoi kävellessään luokasta ulos.

Kävelin opettajanpöydän luo. Mitäköhän olen tehnyt?

"Olet ollut paljon poissa, Lily", hän aloitti.

"Joo, on ollu vähän kaikenlaista", sanoin neutraalisti.

"Pystytkö sanomaan, minkälaista?" Hän kysyi huolestuneena.

"No, jouduin jättämään mun poikaystävän koko koulun painostuksella ja saatan sotkeutua uuteen draamaan", kerroin. Mietin vielä hetken, kunnes lisäsin: "Ja ainiin, oonhan mä ollu kuumeessakin", lisäsin.

"No, johan on kaikenlaista tapahtunut! Muista, että voit tulla puhumaan minulle, jos jokin painaa mieltä", Mrs. Lakewood sanoi järkyttyneenä.

Hän alkoi kaivelemaan työpöytänsä laatikkoa. Mrs. Lakewood näyttää aivan kolmekymppiseltä, vaikka onkin jo päälle neljäkymmentä.

Hänen päällään on beigen värinen kynähame ja jakku sekä mustat korkokengät. Paksut mustat hiukset on vedetty tiukalle nutturalle niskaan.

"Jos voisit tehdä nämä muutamat monisteet ensi kertaa varten, olisin hyvin kiitollinen", hän sanoi ojentaessaan minulle kolme monistetta.

"Joo, teen sen", vastasin laittaessani monisteet kirjan väliin.

Lähdin kävelemään kohti luokan ovea.