Lied to Love (in finnish)

Luku 2

Heräsin pieneen koputukseen, joka ilmeisesti kuului oveltani.

"Kulta, tule syömään", äitini pyysi oveltani hymyillen.

"Joo", vastasin ja nousin sängyltäni. Katsahdin kelloa ja huomasin sen olevan vasta kolme, päivällä. Olin mitä ilmeisemmin nukahtanut.

Suuntasin alakertaan ja huomasin muiden istuvan jo ruokapöydässä. Menin istumaan veljeni viereen ja otin lautaselleni spagettia ja bolognesekastiketta. Söin ruokaani uppoutuneena ajatuksiini.

"Kävisikö se sinulle, Lily?"

"Ai häh", katsahdin kummastuneena vanhempiani.

"Että kävisikö, jos menisit ulos esimerkiksi kävelylle? Voisit tutustua enemmän ympäristöön ja sinun ei tarvitsisi olla koko loppupäivää kotona", äitini kertoi minulle kasvoillaan lempeä katse. Hän oli stressannut tätä muuttopäivää jo puoli vuotta aikaisemmin.

"No, kaipa se käy"

***

Laitettuani astiat tiskikoneeseen, käväisin nopeasti huoneessani ottamassa puhelimeni ja kuulokkeet, ja palasin takaisin alakertaan. Menin eteiseen laittamaan kengät jalkaan ja lähdin ulos. Mihin suuntaan lähtisin kävelemään? Hetken pohtimisen jälkeen päätin kääntyä vasemmalle. Otin puhelimeni ja kuulokkeet taskustani ja aloin kuuntelemaan musiikkia.
Katselin lumoutuneena muita omakotitaloja ja kerrostaloja. Samalla näin tien toisella puolella suuren puiston täynnä puita, joiden lehdet eivät olleet vielä muuttuneet syksyn kauniisiin väreihin. Puistossa oli myös istutettu jonkin verran erilaisia kukkia, ja siellä oli myös muutama penkki. Päätin mennä tien yli puistoon ja ottaa kuulokkeet pois korviltani.
Käveltyäni hetken huomasin kaukaa lähestyvän kaksi ihmistä. Poika ja tyttö. Arvioin pojan pituudeksi 180cm. Hänellä oli paksut, mutta lyhyet ruskeat hiukset. Vaatteinaan hänellä oli päällä tummansininen kauluspaita ja mustat farkut, kenkinä mustat converset. Silmienväristä en ollut varma, koska hän oli vielä liian kaukana, mutta hän oli komea. Tytöllä oli vaaleat, rintojen kohdalle yltävät hiukset. Vaatteinaan hänellä oli vaaleanpunainen peplumpaita sekä valkoiset pillifarkut, kenkinä toimivat valkoiset vansit.
Tyttö selitti innoissaan jotain pojalle, mutta tämä näytti siltä, ettei häntä kiinnostanut pätkääkään. Juuri, kun olin heidän kohdallaan kävelemässä ohi, poika kääntyi puoleeni ja sanoi:

"Hei, kulta!"

"Anteeks mitä?" olin aivan hämmentynyt ja näytin varmaankin siltä.

"Älä käsitä väärin, mä ja Amanda vaan törmättiin sattumalta ja oltiin kävelemässä samaa matkaa kotiin", poika oli astunut askeleen lähemmäs.

"Sä et oo maininnu mulle, että sulla on tyttöystävä!" Amandaksi mainittu tyttö katsoi poikaa vihaisesti.

"Enhän mä olekaan, mä en ees.." En kerennyt sanomaan asiaani loppuun, kun tuo poika suuteli minua. Olin täysin hämmentynyt, niin kuin myös Amanda, joka päätti juosta itkuisena pois. Yritin työntää poikaa pois luotani, mutta hän tiukensi otettaan minussa ja veti minut vielä lähemmäksi. Yritin rimpuilla ja riuhtaista itseäni irti, mutta se ei onnistunut. Lopulta poika hellitti hieman otettaan, jolloin näin tilaisuudeksi työntää hänet pois ja niin teinkin. Poika katsoi minua virnistäen, jolloin löin kädelläni häntä poskelle.

"Ootko sä ihan idiootti? Kato mitä sä teit sille!" Olin aivan raivoissani ja vain huusin hänelle.

"Sori, mut ei mulla ollu muita vaihtoehtoja. Mun oli pakko päästävä eroon Amandasta, se roikkuu mussa koko ajan eikä jätä rauhaan", tuo piti kättään poskellaan, johon olin juuri lyönyt. Hän edelleenki virnuili.

"No, olisit voinu tehä sen jollain toisella tavalla! Mikä oikeuttaa sua suutelemaan mua? Me ei ees tunneta", olin hieman rauhoittunut, mutta edelleen vihainen.

"Ihan miten vaan, typy. Nautit siitä kuitenkin", sen sanottuaan hän vain käveli pois.

"En tosiaankaan nauttinut!" Huusin hänen peräänsä. Ihme idiootti. Kuka suutelee tuntematonta tyttöä? Päätin kääntyä ympäri ja palata kotiin.

***

Makasin sängylläni. Mietin edelleenki sitä poikaa. Päässäni pyöri sama kohtaus koko ajan, uudelleen ja uudelleen. Nautinko siitä? En tietenkään. Oletko varma? Sisäinen ääneni kuiskasi. En tiedä. Kuka hullu nauttii tuntemattoman pojan suudelmasta? Minut käytännössä pakotettiin siihen. Ja vielä se tyttö, Amanda. En pysty unohtamaan tämän kasvoja. Ne olivat järkyttyneet ja niistä huomasi hänen pidättävän itkua. Minun oli pakko puhua jonkun kanssa, ja tiesin hyvin kenen kanssa. Otin kännykkäni pöydältä ja naputtelin viestin.

"Meidän pitää puhua, nyt!"

Otin läppärini ja avasin Skypen.

"Mooi", paras ystäväni, Rosa, tervehti pirteänä.

"Mooi"

"Kerros nyt, mikä oli niin tärkeetä? Törmäsitkö heti ekana päivänä uudessa kodissa hyvännäköseen kundiin?" Rosa heilautti pitkiä mustia hiuksiaan dramaattisesti olkansa taakse.

"Itseasiassa joo!"

"Kerro heti kaikki! Onks se kiva, onks sil kivat hiukset, minkälaiset kulmakarvat, onks se lihaksikas, pukeutuuko se hyvin?" Katsoin parasta ystävääni huvittuneena.

"Kaikkea, mitä mainitsit, mutta meijän tapaaminen oli vähän erilainen. Mä olin ihan normaalisti kävelemässä ohi, kunnes se vaan tuli ja alko selittää jotain et olisin sen tyttöystävä ja sit se suuteli mua! Mut mä sit kyl löin sitä", Rosa kuunteli aivan hiljaa.

"No, hitto. Miten aattelit jatkaa?" Rosa näytti pahoittelevalta. Ymmärrän aivan hyvin miksi, törmään aina vääriin kundeihin.

"Mun pitää vaan unohtaa se, mut mun pitää nyt mennä nukkuu. Huomenna on eka koulupäivä uudessa koulussa", haukottelin viimeisten sanojen kohdalla.

"Juu, öitä", sen sanottuaan, Rosa sulki videopuhelumme ja laitoin läppärini kiinni. Kävin vielä nopeasti pesemässä hampaat ja menin peiton alle. Nyt pitää vain unohtaa se. En usko, että pystyt siihen. Niinpä niin. Käänsin kylkeä ja vaivuin syvään uneen.