Lied to Love (in finnish)

Luku 9

Päätin haukata hieman raikasta ilmaa ja lähdin kävelylle. Pian kuitenkin kuulen takaatani juoksuaskelia. En käänny katsomaan vaan jatkan matkaa.

"Lily, odota nyt", Mikael saa minut kiinni.

En sanonut mitään. En kokenut olevani valmis.

"Hei, Lily. Miks sä et kertonu mulle?" Hän pysäytti minut tarttumalla käsivarrestani.

Huokaisin syvään, vedin paksua ja lämmintä kaulahuivia enemmän kasvoilleni ja katsoin häneen.

"Tajusin sen vasta itekki eilen, olisin varmaanki sanonu siitä, mutta eräällä oli kiire hylätä mut", vastasin kuulostaen vihaiselta.

Mikael oli hiljaa. Hän näytti pohtivan jotain.

"Mut eiköhän tää jutustelu ollu tässä. Sun on aika mennä takasin Amandan luo", sanoin ja olin jatkamassa kävelyä, kunnes Mikael pisti kätensä eteeni.

"Lopeta toi", hän sanoi ärtyneenä.

"Ai mikä?" Kysyin ärtyneenä.

"Älä puhu Amandasta tolleen, me ei seurustella ja sä, jos kuka, tiedät sen", hän vastasi edelleen vihaisella äänensävyllä.

"Mut miksi helvetissä sä sitten annat sen kiehnätä sua vasten, niinku joku helvetin kissa sohvaa vasten?" Huudahdin ja vetäisin käteni pois.

Mikaelia alkoi huvittamaan.

"Mitä sä siinä virnuilet?" Kysyin hämmentyneenä.

"Onks kukaa sanonu sulle ennen, miten söpöltä sä näytät ku oot mustasukkanen?" Hän kysyi.

Hämmennyin täysin ja tunsin poskieni punehtuvan. Mikael vain virnuili.

Heilautin hiukseni olkani taakse ja jatkoin matkaani. Mikael seurasi tietenkin perässä. Hän ei jättäisi minua rauhaan. Välillämme vallitsi jälleen kerran hiljaisuus.

"Mäkin pidän susta", hän sanoi.

Jähmetyin paikoilleni.

"Anteeks, sanoisitko viel kerran uudestaan?" Pyysin.

"Sitä vaan, että mäkin pidän susta", hän vastasi virnuillen.

Katsoin häntä ihmetellen. Mikael astui askeleen lähemmäs ja veti minut halaukseen. Halasin häntä hämmentyneenä takaisin.

Siinä me vain olimme, halasimme toisiamme keskellä katua keskellä yötä.

***

"Meidän pitää siivota nopeemmin", Emily sanoi paniikissa.

Keräsin tyhjiä tölkkejä lattialta ja laitoin ne isoon muovipussiin. Emily taas siivosi oksennusta keittiön pöydältä.

"Rauhotu, meil on viel joku tunti jäljellä ennen, ku sun porukat tulee kotiin", vastasin rauhallisesti.

"Ei se riitä mihinkään", Emily valitti.

"Mut me ollaan ihan just valmiita", sanoin huvittuneena.

Ainoat asiat, mitä meidän piti tehdä oli viedä roskat ulos ja tölkit kauppaan. Emilykin oli onnistunut saamaan oksennuksen pyyhittyä.

"Okei, ehkä sä oot oikeessa. Ehkä mä vähän ylireagoin", Emily sanoi rauhoittuneena.

"Ai ehkä?" Naurahdin.

Emily näytti kieltään ja lähti viemään roskia pihalle. Laitoin viimeiset tölkit pussiin ja vein sen eteiseen odottamaan.

Kävelin sohvan luo ja istuuduin alas. Pyyhin hikeä otsaltani. Samalla Emily tuli pihalta ja istuutui vierelleni. Hänkin pyyhki hikeä otsaltaan.