On The Contrary - Drarry

2. LUKU

Lähdin suorinta tietä kohti kotiani. Onneksi tiesin missä suunnassa Malfoyn kartano sijaitsee, joten matka sujui nopeasti, koska pystyin hypätä poikittasilinjan kyytiin. 

Bussi pysähtyi läheiselle pysäkille, josta matkaa kartanolle olisi enää vain pari kilometriä. Lähdin kävelemään tietä pitkin miettien kaikkia skenaarioita läpi miten tuleva keskustelu vanhempieni kanssa tulisi sujumaan. 

Seisoin viimein portin luona. Kosketin sen lukkoa sormenpäälläni, jolloin sen pitäisi avautua, mutta mitään ei tapahtunut. Kokeilin uudestaan, mutta portti ei hievahtanutkaan.  Otin sauvani esille ja taioin punaisen kipinän, jonka ohjasin huoneeni ikkunan eteen. Nyt minun täytyi hartaasti toivoa, että äitini sattuisi olemaan siellä. 

Hetken päästä näin kuinka kaukana talossa aukaistiin ikkuna. Ikkunasta kurkisti mustahiuksisen velhon pää. Heiluttelin käsiäni vimmatusti, jolloin Velho hyppäsi talon toisesta kerroksesta alas loitsun avulla. Hän juoksi luokseni hengästyneenä. "Malfoy!"

"Potter, mitä sä- antaa olla. Selitä myöhemmin. Päästä mut nyt vaan sisään."

Potter aukaisi portin, josta astuin sisään. Hiivimme takaovesta huoneeseeni kenenkään huomaamatta. Laitoimme oven lukkoon, koska kukaan ei saa nähdä meitä keskenään. Mutta eikö juuri silloin oveen koputettu raivolla.

"Mitä minä sanoin lukon käytöstä?" Isäni karjui oven takana.

Vaistomaisesti menin aukaisemaan oven, jolloin isä oli tyrmistyä näystä. "Mitä Potter tekee huoneessasi?!" Isäni huusi Harrylle.

"Mä- mä en tiedä." Rohkelikko vastasi apeana.

"Oletko menettänyt järkesi ja missä vaiheessa hän edes pääsi tänne?" Isä lateli kysymyksiä "Noh, eikö sana kuulu? Ulos!" Hän karjaisi, jolloin lähdin juoksuun kohti ulko-ovea. 

***

Yhdeksältä illalla päätin palata siihen yksinkertaiseen taloon Likusterintiellä, koska minulla oli aivan kauhea nälkä, koska en ollut syönyt mitään koko päivänä rahan puutteen takia. Tältäkö tuntui olla Weasley? Kävelin suorinta tietä jääkaapille. Onneksi se oli täynnä ruokaa, mutta se ruoka oli todella oudon näköistä. "Eikö täällä löydy yhtään mitään syötävää!" Huusin vahingossa ääneen.

"Kuka antoi sinulle luvan mennä jääkaapille?!" Petunia tuli rääkymään.

"Minä."

"VERNOOON!"

Ja taas mentiin... Ei kauaakaan, kun Vernon tömisteli keittiöön naama punaisena. Hän pamautti jääkaapin oven kiinni nenäni edestä. "Turha luulo. Et tullut kotiin kahdeksalta niin kuin sovittiin." Vernon virnuili kettumaisesti.

"Kahdeksalta? Me sovittiin, että kymmeneltä!" Huusin järkyttyneenä.

"Täällä talossa sinulla ei ole vara korottaa ääntä. Nyt huoneeseen siitä!" 

Ehkä minun tosiaan olisi parasta liueta paikalta ennen kuin he riistävät minulta hengen. Tömistelin portaat ylös osoittaen mieltäni ja pamautin oven kiinni niin lujaa kuin vain sain, josta Hedwig ei pitänyt. En edes aiemmin huomannut sen läsnäoloa.

"DRACOOO!" Vernon ja Petunia huusivat yhteen ääneen.

Istahdin sängylle pohtimaan, miten saisin varastettua ruokaa. Taikaa en voisi käyttää, koska olen alaikäinen. Hetkinen, missä minun sauva edes on? Aloin penkoa joka komeron läpi tuloksetta. Ne pengottuani muuta vaihtoehtoa ei olisi jäljellä kuin se, että sauvani olisi sängyn alla. Sen alla ei näkynyt mitään muuta kuin vähän kohonnut lattialauta. Lankku irtosi ja sen alla oli punainen kenkälaaittko. Otin sen ylös ja aloin tutkimaan sen sisältöä. Sen sisälsi erilaisia taikamaailman herkkuja sekä sauvani! 

Ovi aukeni ja sisään astui Harryn serkku. "Mitä sä möykkäät täällä, Potter."

Käännyin katsomaan taakseni ajatus siitä, että näkisin Harry Potterin jossain, mutta vasta sitten muistin että minähän se Potter tässä olin. "Mä- en mitään." Sanoin nopeasti ja piilotin rasiat peiton alle.

Harryn serkku katsoi minua kysyvästi, jonka jälkeen hän sulki oven ja jäi huoneen sisäpuolelle. Hän tuli sängylle istumaan ristien kädet yhteen. "Sä et ole mun serkku."

"Mitä sä sekoilet?" Yritin esittää tietämätöntä, sillä en voinut luottaa tuohon.

"Tänä aamuna mä aavistin heti, että kaikki ei ole kohdillaan. Ensinnäkin sun olisi pitänyt olla jo keittämässä puuroa ennen kun kukaan meistä herää. Toisekseen sä et ole koskaan sanonut mun vanhemmille noin pahasti tai saatikka koskenut niihin."

"Mä olen aina tiennyt, että Harry on nössömpi mitä se esittää."

"Harry?" 

Vasta sitten tajusin mitä olin mennyt sanomaan ääneen. "Ei kukaan."

"Onko Harry nyt se jonka identiteetin sä varastit?"

"Mä en ole vienyt kenenkään identiteettiä. Tänä aamuna mä vaan heräsin täältä."

"Missä mun aito serkku on?"

"Mun talossa. Kävin siellä tänään, mutta mun isä hääti mut pois. Katsos kun mä ja sun serkku ei oikein tulla toimeen."

"Meillä on sitten jotain yhteistä. Hetkinen, ehkä meidän pitäisi tutustua nyt kunnolla. Dudley Dursley." Dudley esittäytyi ojentaen kättä.

Tartuin käteen toista vaihtoehtoa ajattelematta. "Malfoy, Draco Malfoy." Sanoin ja puristimme käsiämme lujaa yhteen.