On The Contrary - Drarry

29. LUKU

Aukaisin silmäni potien kovaa päänsärkyä. Katselin ymärilleni. Harry makasi vähän matkan päässä minusta sänkyjen välissä. Konttasin hänen luokse, koska jalkoihini sattui. Hiukseni olivat nyt jotenkin erityisen paljon silmillä. Ehkä se johtui siitä, että en ollut harjannut vielä niitä tänä päivänä. Olin viimein Harryn luona. Kosketin häntä selkään. Hän käänsi kasvonsa minuun päin. 

"HUI SAATANA KUKA SÄ OOT!?" Huusin hänelle paljon kimeämmällä äänellä mitä olin kuvitellut huutavani.  

Edessäni makaava henkilö ei ollut Harry vaan joku tyttö. "KUKA SÄ OOT! MISSÄ DRACO ON?" Hän kiljui.

"Minä tässä, Draco", sanoin, mutta ääneni kuulosti paljon kimeämmältä ja hempeämmältä edelleen. 

"Draco? Se peili, se peili muutti meidät naisiksi!" Silloin tajusin. Edessäni makasi naisversio Harrysta. "Mitä me nyt?"

"Mä en tiedä. Miksi aina me?" Parkaisin ja heittäydyin selälleni. Siitä kuului kova pamaus ja päätäni alkoi särkeä.

"Sun pää, siitä tulee verta!" Harry huusi. Sen takia siihen sattuikin niin kovasti iskun jälkeen. Miten tässä näin pääsi käymään. "Meidän pitää mennä sairaalaan, tule!" Harry sanoi määrätietoisena ja avitti minut ylös. Hän oli ottavinaan paitaa irti päältään, mutta tajusi olevansa paidaton. Hän katsoi minua eikä minullakaan ollut paitaa. Virnistin hänelle jolloin Harry juoksi vaatepinon luokse ja heitti minulle mustan t-paidan. "Tässä, pystytkö painamaan sitä haavan päälle niin, että verta ei suihkuaisi kauheasti pois?" Harry kysyi ojentaen käsipyyhettä minulle. 

Otin sen vastaan ja lähdimme matkaan. Kävelimme rohkelikon oleskeluhuoneen läpi käytävälle. Onneksi ketään ei näkynyt tai tullut vastaan. 

"Harriet ja Dracona", Pansy huikkasi takaamme. "Mennäänkö uim- DRACONA SUN PÄÄ!"

Ilmeisesti kaikki muut luulevat taas tämän olevan täysin normaalia. Niinkuin silloin, kun minä olin Harry ja Harry oli minä. "Tiedetään", mutisin sillä puheen tuottaminen sattui.  

Pansy liittyi seuraan, joten nyt kävelimme kolmisin kohti Sairaala Siipeä. Ovella vastaan käveli Neville. "Harriet, miksi olet luihuisten kanssa?" Nevillen ääni värisi.

"Me seurustellaan, idiootti", puuskahdin hänelle, joka kipristi taas päätäni. 

Neville nyökkäsi hämmentyneenä ja pinkaisi juoksuun. Pansy juoksi edelle aukaisemaan oven sairaalaan sillä se oli mennyt kiinni Nevillen perästä. Harry kiitti häntä ja astuimme sisälle huoneeseen.