On The Contrary - Drarry

12. LUKU

Minua kadutti se mitä olin mennyt sanomaan Hermionelle. Miksi tein jatkuvasti asioita mitä kaduin samantien? Kaikenlisäksi minun ja Harryn ongelma ei ollut edennyt mitenkään nyt pariin päivään. Ehkä pitäisi etsiä Potter käsiini ja yrittää selvittää tämä sotku, mutta taas toisaalta hän tuskin ilahtuisi näkemästäni. Tein sen verran paskamaisen tempun hänelle.

Nousin sängystä ylös vaikka kello näytti vasta viittä aamulla. Puin päivävaatteet päälle ja astelin makuusalista ulos mahdollisimman hiljaa. En nimittäin halunnut herättää ketään tai varsinkaan alkaa selittämään heille minne menen näin aikaisin.

Hiippailin sillalle, koska sieltä oli kauniit näkymät järvelle sekä vuorille, jotka ympäröivät Tylypahkaa. Luulin jo hetken olevani yksin, mutta silloin kuulin vierestäni aivastuksen. Käännyin katsomaan ympärille, mutta en nähnyt ketään, joten luovutin ja nojasin käsilläni kaiteeseen. Ehkä minä vain kuvittelin. Oli aivan hiljaista. Edes linnut eivät visertäneet. Olisin voinut nukahtaa siihen paikkaan, mutta niin en kuitenkaan viitsinyt tehdä sillä seisoin lankkujen päällä ainakin 50 metrin korkeudella. Pudotus kaiteiden välistä ei olisi ollut mukava.

"Ai saakeli!" Joku kähisi vähän matkan päästä minusta. 

En siltikään nähnyt ketään. "Kuka siellä?" Ei vastausta. "Tule esiin. Mä tiedän etten ole yksin", toistin uhmakkaana vaikka sydämeni meinasi tulla rinnasta ulos. Silloin eteeni ilmestyi pää "Harry!?"

Harry virnisti nolona.

"Onpa suloista. Mun oma pikku ihailija stalkkaa mua", sanoin sarkastisesti.

"Ei mun ollut tarkoitus. Mä olin täällä aikaisemmin, mutta sitten näin jonkun tulevan luokseni enkä viitsinyt paljastaa, että minulla on näkymättömyysviitta."

En yhtään yllättynyt, että hän omistaa sellaisen. Sillä hänen vanhemmat sekä heidän ystävät olivat olleet melkoisia huithapeleita isäni ja Kalkaroksen mukaan. "Miksi sä et ole nukkumassa?"

"Auringon takia. Kuulin kuinka Greengrassin siskot puhuivat, että täältä näkee parhaiden auringonnousun ja minun oli pakko nähdä se."

"Olet kiinnostunut auringosta?"

"Ylipäätään avaruudesta."

"Meillä on jotain yhteistä", hymähdin ja lähdin kävelemään linnaa kohti. Tunsin kuinka Harry kipitti perääni. "Minun ei olisi pitänyt tehdä sinusta pilkkaa silloin kivellä."

En nähnyt Harryn ilmettä, mutta arvasin sen olevan hämmästynyt, "olen tottunut siihen."

"Saatoin myös lipsauttaa Hermionelle Pansyn pitävän hänestä."

"Oikeasti? Sä olet ihana!"

Silloin pysähdyin niille sijoille ja käänsin hitaasti kasvoni häneen. Hänellä oli suun edessä kädet ja posket olivat yhtä punaiset kuin rohkelikon kravatti. Nostin oikean käden ilmaan ja sipaisin tämän leukaperää hellästi , "pidä tuo sänki."

Harry punastui entisestään ja laski käden siihen kohdalle mihin olin koskenut tunnustellakseen omaa pienen parran alkua. Hymyilin hänelle vielä ja jatkoin matkaa jättäen punastuneen Harryn sillalle.  

***

Pyrin julkasemaan yhen luvun vähintään joka viikko, mutta ainakin nyt lähipäivinä yritän saada julkastua kaikki 12 draftia, jotka oon saanu valmiiks.