On The Contrary - Drarry

4. LUKU

"... enkä mä vaan saanu katsetta irti siitä sen jälkeen." Kuulin Theodoren äänen käytävälle saakka. Hiivin sen osaston taakse ja kurkistin ikkunasta sisään. 

"Sun pitää mennä kertomaan sille, mitä mieltä sä olet siitä ennen kun se punapää vie sen!" Parkinson kannusti.

"Se ei ole niin yksinkertaista." 

"Miksi te katsotte mua noin?" Harry kyseenalaisti Parkinsonin ja Nottin outoa käytöstä.

"Theo tykkää Potterin pojasta..." Blaise totesi monotonisella äänellä kirjan takaa. Meinasin tukehtua omaan sylkyyni, joten jouduin perääntymään vähän kauemmaksi yskimään. 

"Enkä tykkää! Se on vaan- Potter."

"Hauska ja urheilullinen ja älykäs ja-" Pansy alkoi luettelemaan adjektiiveja viitaten Harryn luonteeseen eikä minun. No hyvä, ei minulla ole sittenkään mitään hätää. 

"Nyt Pansy turpakiinni!" Theo kovensi ääntään.

"Mitä sä siitä tykkäät. Sehän on rohkelikko." Harryn ääni kuului.

"Ei sillä väliä missä tuvassa se on, jos se tyyppi on vain täydellinen." Theodore puolusti.

"On niitä parempiakin." Pansy kuului sanovan.

"Ai etkö sä tykkää Dracosta?" Harry huudahti.

"Miksi tykkäisin?" Pansy sanoi hivenen inhoten. 

Pyöräytin silmiäni ja päätin palata takaisin siihen vaunuun missä Granger ja Weasley olivat, koska olisimme aivan pian perillä Tylypahkassa ja minun täytyisi vaihtaa kaapu ylleni. Harryn hoiteleminen saisi nyt odottaa.

***

"Mitä meidän lempi Potterille kuuluu?" Fred Weasley veti minut halaukseen lajitttelun päätyttyä suuressa salissa.

"Mä olen ainoa Potter, jonka te tunnette." Pakotin huulilleni pienen hymyn, joka muistutti enemmän virnistystä kuin hymyä.

"Draco oletko sä kuullut meidän suunnitelmasta, miten naitetaan mun pikkusisko sulle?" George ilmestyi minun vasemmalle puolelle.

Että mitä? 

"George, ei meidän sitä vielä pitäny sanoa!" Fred riensi laittamaan nuoremman kaksosen suun eteen kätensä. "Mutta kerran sen jo nyt lipsautit niin kai me voidaan se kokonaan kertoa..."

"Tule mennään oleskeluhuoneeseen. Meillä on ihan oikea kaavio sitä varten", George veti minua kädestä kohti rohkelikkojen oleskeluhuonetta. Viimein istuimme rohkelikon tunkkaisessa oleskeluhuoneessa. "Tässä, pidä tätä." George kehotti ojentaen minulle punaisen pienen kirjan.

Pöydällä lojui kasoittain erikokoisia papereita. Päällimmäisenä kuitenkin oli kartan näköinen kellertävä A3 kokoinen juliste. Siihen oltiin kirjoiteltu, vedelty nuolia sekä piirretty erilaisia hahmoja ja tilastoja.

"Mikä tämä on?" Kysyin inhoten.

"Parittamiskaavio." Fred hihkaisi innokkaana.

"En mä halua pariutua!" Sanoin kovaan ääneen, jonka seurauksena muutama vanhempi luokkalainen kääntyi katsomaan meidän suuntaan. "Mitä te siinä kyttäätte?!" 

Kehtasivatkin. Kaikki kääntyivät takaisin omiin touhuihin, onneksi, kun taas Fred ja George vilkaisivat toisiaan hämillään. "Hei onko kaikki hyvin? Sä et ole ollut tänään kovin leikkisällä päällä." Fred sanoi hiljempaa.

"On. Mä menen nukkumaan." Ilmoitin ja aloin lähtemään kohti makuusaleja.

"Me näytetään tämä loppuun huomenna, jos muistetaan!" George huikkasi toisen perään.

***

"Hmmm. Miksi sä sinne yrität mennä? Sä tiedät ihan hyvin, että pojat ei saa mennä tyttöjen makuusaliin." Ginny Weasley oli ilmestynyt taakseni portaikossa.

"Niin tiedän. Mä vaan etsin Gran- Hermionea." 

"Hermionen makuusali on kerros ylempänä. Katsos kun joka vuosi me siirrytään portaikossa aina ylemmäs. Tämä on nyt minun ikäisten huone." Punapää selitti hymyillen.

Tuhahdin ja lähdin jatkamaan matkaa ylemmäs. Kuitenkin Weaslette juoksi perääni. "Miten sulla meni kesä?" Hän päätti kysyä.

En vaivautunut edes kääntämään katsetta toiseen vaan jatkoin kävelyä portaissa. "Paremminkin olisi voinut mennä."

"Sä olet ollut vähän poissaoleva. Eikai vaan-"

"Mua ei vaivaa mikään. Koittakaa jo uskoa!" Kovensin ääntäni ja löysin viimein neljännen vuoden opiskelijoiden makuusalin. Aukaisin sen ja pamautin sen myös kiinni Weasleten nenän edestä.