On The Contrary - Drarry

17. LUKU

Olin kelmien kartan avulla sekä hurmaamis taidoillani saanut Harrylta näkymättömyysviitan itselleni. En edes ymmärrä miten hän oli saanut viitan alkujaan itselleen, koska minulla oli kaikki muut hänen tavarat ja hänellä minun. Kuitenkin ongelma oltiin nyt ratkaistu ja istuin ikkunalaudalla näkymättömyysviitta päällä odottaen Pansya ja Hermionea treffi paikalle. Tämän tapaamisen jälkeen minun olisi saatava Harry kynsiini ja selvittäisin hänen kanssa miten tästä eteenpäin jatkettaisiin meidän kahden ongelmassa.

Painoin ja silmiäni kiinni väsyneenä odotteluun, mutta onneksi juuri silloin alkoi tapahtua. Sekä Hermione että Pansy saapuivat tasan yhdeksältä kirjaston oven eteen. Hermionen ilme oli näkemisen arvoinen, joka ei kyllä ihmetyttänyt minua yhtään. Hän oli koko ajan luullut tapaavansa minut, P niin kuin Potterin. Olin jättänyt melkoisen aukon koko kirjeeseen, joten P pystyi merkitsemään montaakin asiaa. Pansy taas oli luullut P:n tarkoittavan itseään, joka kyllä olikin tarkoitus, mutta Pansy oli luullut kirjeen tulevan Hermionelta vaikka sen oli kirjoittanut minä. Nerokasta vai mitä?

"Miten sinä täällä?" Hermione kysyi hämillään.

Pansyn iloinen ilme muuttui hetkessä synkäksi. "Ööö, yleensä jos toinen kutsutaan paikalle, niin silloin myös ilmestytään sovittuun paikkaan."

"Mutta-" Hermione yritti keksiä jotain, mutta päätti olla vain hiljaa. Ehkä hän ymmärsi juoneni.

"Jos tämä oli vain teidän rohkelikkojen ala-arvoinen pila niin haha todella hauskaa. Potter ja Weasley tulkaa esiin", Pansy levitti kädet ympärilleen ja käänsi päätään aivan kuin etsien jotain. Minun kävi jo hieman sääliksi häntä.

"Ei tämä ole meidän pila. En ikinä tekisi pilkkaa kenenkään kustannuksella", Hermione sanoi rauhallisesti.

"Olemuksen perusteella odotit jonkun toisen näkemistä-" Pansy veti suun viivaksi. "Tarkoittiko se P- Miten olin niin tyhmä! P niinkuin Potter..." 

"Lähettikö Draco sinullekkin kirjeen?"

"Et vaan sinä", Pansy sanoi huolettomasti.

"Niinpä tietysti. Draco on juoninut tämän kaiken", Hermione sanoi ja jatkoi sillä Pansy ei näyttänyt ymmärtävän. "Draco lähetti ensiksi kirjeen minulle, jossa joku P kutsui minut treffeille illalla. Tunnistin käsialan Dracon käsialaksi ja hän kehotti minua pukeutumaan siististi."

"Ja pöllö toi minulle kirjeen, jossa luki suurinpiirtein näin: P, tule yhdeksältä kirjaston eteen terveisin Hermione", Pansy muisteli. "Hän jätti arvelun varaan paljon asioita. P pystyi tarkoittamaan samaan aikaan minua sekä häntä itseään. Sinä tottakai luulit sen olevan Potterilta, niin kuin se olikin, ja minä taas luulin kirjeen kuuluvan minulle eli Pansylle."

"Ja Draco ei kirjoittanut suoraan sinulle kirjettä missä lukisi Pansy tai Parkinson, koska hän arveli, että jos saisin kirjeen käsiini, en välttämättä ilmestyisi paikalle", Hermione sanoi viisaasti. Joka totta tosiaan oli taka-ajatukseni. 

Silloin Hermione alkoi nauramaan vimmatusti. Pansy katsoi häntä ensin häkeltyneenä kunnes häneltäkin petti pokka. En itse ymmärtänyt mitä hauskaa siinä oli. Todella hyvä ja onnistunut pila. 

Hetken siinä naurettua Hermione rykäisi ja pyyhki kyyneleitä poskilta, jotka olivat ilmestyneet siihen nauraessa. Oli jo aikakin rauhoitttua. 

"Mennäänkö?" Hermione kysyi ja osoitti ulos.

Pansy nyökkäsi oitis ja tarttui Hermionea kädestä kiinni. Odotin hetken, että he olivat varmasti ulkona. Sen jälkeen hypin tasajalkaa muutaman kerran ja lähdin kovaa kyytiä juoksemaan luihuisten oleskeluhuoneeseen. Harryn oli saatava tietoon kaikki mitä näin. 

Olin perillä tyhjän seinän luona, josta pääsee oleskeluhuoneeseen. Enää olisi vain sellainen pieni ongelma,  että saisin sen oven ilmestymään eteeni. En tiennyt salasanaa, joten se oli mahdotonta. Otin kelmien kartan esille ja etsin makuuhuoneesta Harryn nimeä. Sitä ei kuitenkaan näkynyt missään. Makuusalissa nukkui ainoastaan Blaise, Theodore, Crabbe ja Goyle. Aloin etsiä Harryn nimeä muualta linnasta ja huomasin hänen kävelevän ympyrää rohkelikon muotokuvan edessä. Otin jalat alle ja lähdin taas juoksuun.