On The Contrary - Drarry

24. LUKU

Kiertelimme Harryn kanssa Tylyahoa läpi kunnes viimeisenä päätimme käydä rääkyvässä röttelössä. Harry selitti miten se ei oikeasti ole pelottava paikka vaan Remus Lupin (meidän entinen opettaja) oli majaillut siellä aina täydenkuun aikaan, jonka takia sieltä saattoi kuulua ääniä. Kammosin silti sitä paikkaa vaikka en sitä sanonut Harrylle. Hän saisi muuten minusta pelkurin kuvan.

Harry veti portin auki ja päästi minut ensimmäisenä sisään. Kävelin mahdollisimman hitaasti kohti ränsistynyttä autiotaloa. Harry selitti kuinka hän oli tavannut siellä ensimmäistä kertaa Sirius-kummisedän. Hän myös kertoi, että Sirius ei murhannut ketään vaan koko tilanteen oli lavastanut Peter Piskuila. Hänet kyllä tiesin sillä hän palveli Lordi Voldemortia, kuten isänikin.

"Onko tämä aiva viisasta?" Kysyin Harrylta, joka näytti hyvin määrätietoiselta.

"Pelottaako? Voidaan me lähteäkkin", Harry sanoi kohauttaen olkiaan.

Tuhahdin, "minä en pelkää pikku taloa. Ajattelin vain- mitä jos siellä on niitä jästejä, jotka muistuttavat enemmän zombeja kuin ihmisiä? Ne, jotka pistävät itseään ja -"

"-tarkoitatko narkomaaneja?"

"Mitä ne ovat?"

"Ihmisiä, jotka ovat koukussa huumeisiin."

"Juuri niitä."

"Sehän selviää vain yhdellä keinolla. Mennään tutkimaan tämä talo", Harry innostui.

"Mistä lähtien sä olet ollut noin uhkarohkea?"

Harry virnisti ja työnsi oven auki, "katso, ei ketään näkyvillä."

"Narkkarit varmaan tulevatkin tähän toivottamaan meidät tervetulleiksi taloon", vapisin pelosta.

Harry huomasi sen, joten hän tarttui kädestäni kiinni. Kiersimme koko alakerran tutkien eri tavaroita, jotka lojuvat lattialla särkyneinä. Sitten Harry lähti johdattamaan minut yläkertaan, jossa oli todella ränsistyneet portaat. Hän työnsi yläkerran ainoan huoneen oven auki.

"Mitä- HYI SAAKELI MÄ SÄIKÄHIN!" Harry karjaisi.

Siinä vaiheessa hyppäsin ilmaan Harryn reppuselkään ja kiedoin jalat tämän ympärille.

"Mitä te tällä?" Kuulin Pansyn sanovan.

Kurkistin Harryn selän takaa ja näin siistiksi remontoidun huoneen. Pansy ja Hermione makoilivat sängyn päällä syöden perunalastuja kirjat kädessä.

"Eikö sun pitänyt lähteä vanhempiesi luokse?" Harry kysyi Hermionelta.

"Mä valehtelin teille, anteeksi. Pansy ja minä ollaan suunniteltu tätä jo pitkään ja aina viikonloppuisin ollaan remontoitu tätä huonetta taioin. Olemme majailleet täällä nyt pari päivää."

"Kova urakka. Te olette virallisesti yhdessä?" Harry jatkoi keskustelua ja silloin huomasin istuvan edelleen Harryn reppuselässä. Hyppäsin alas ja pussasin häntä nopeasti poskelle.

Pansy ja Hermione vilkaisivat toisiaan onnellisina ja nyökkäsivät. Menin istumaan sängyn päätyyn ja kauhoin perunalastuja kulhosta suuhuni. 

Päätimme hetken juttelun jälkeen kertoa toisille juttuja mitä toiset eivät tiedä. En itse olisi halunnut osallistua sellaiseen, mutta tein sen Harryn mieliksi. Sen verran suloisesti hän anoi minua osallistumaan peliin. 

"Viimeisimmissä luihuisten bileissä menin keskelle huonetta tansimaan pelkät alusvaatteet päällä. Olisin heittänyt enemmänkin, jos Draco ei olisi tullut vetämään minua pois ihmispaljoudesta", Pansy aloitti pelin. 

Hermione nauroi Harryn kanssa, kun taas itse muistelin sitä hetkeä, milloin en saanut millään Pansya pukemaan vaatteita päälle. Se ei todellakaan ollut kivaa. 

"Viime viikolla kävin kirjastossa etsimässä tietoa tehokkaimmista siivous-loitsuista. Kun olin valmis ja lähdin palauttamaan kirjaa hyllyyn, tiputin sen vahingossa Cormac McLaggenin päähän", Hermione sanoi virnistäen.

"Aivan oikein hänelle", Pansy sanoi topakasti. 

Ilmeisesti Hermionella ja Cormacilla on joskus ollut jotain juttua. Tai niin ainakin päättelin toisen käytöksestä. 

"Kun minä ja Harry ensimmäisen kerran harrastimme-"

"Draco ei", Harry sanoi napakasti.

Pansy alkoi nauramaan vimmatusti. Miksi en saanut kertoa meidän ensimmäisestä kerrasta? Se oli hupaisaa. 

"Dracooo, etkai sä suuttunut?" Harry kysyi ja tuli istumaan syliini kasvotusten kanssani.

Pudistin päätäni ja painoin pääni Harryn otsaa vasten, "en mä voi sulle suuttua."