On The Contrary - Drarry

9. LUKU

En saanut unta koko yönä. Olin ajatellut koko ajan vain Harrya sekä Theodorea. Miksi jätin Harryn yksin kylpyhuoneeseen? Toisaalta taas miksi säälin häntä? Siksikö, että Theodore yritti iskeä minutkin? Oli miten oli, nyt kuitenkin kello oli jo paljon ja minun oli laittauduttava tulevaa päivää varten sekä herätettävä Ron.

"Ylös Ron." Huikkasin huoneen toisesta päästä, jossa olin Nevillen kanssa harjaamassa hiuksia peilin edessä.

"Paljon kello on?" Ron mutisi peiton alta.

"Puoli kahdeksan." Neville vastasi ja lähti makuusalista pois reppu selässä.

Katselin vielä hetken itseäni ja totesin, että näytin tarpeeksi hyvältä. Huikkasin Ronille, että menisin edeltä Hermionen kanssa syömään sillä arvasin, että Granger olisi jo odottamassa meitä oleskeluhuoneen sohvalla kirja kädessä.

"Huomenta Draco!" Hermione hihkaisi ja jätti kirjan sohvalle. "Mä kerkesin ajatella tänä aamuna vaikka mitä."

Kohotin kysyvästi toista kulmakarvaani. En tosiaan tiennyt mitä hän nyt aikoo tehdä tai sanoa. 

"Sä olet lähiaikoina ollut aika paljon Malfoyn kanssa erilaisissa tappeluissa, mutta mitä olen sivusilmällä huomannut, sinä seuraat häntä usein kelmien kartasta", Hermione sanoi varovaisesti. "Ron kertoi myös, että iltaisin laitat näkymättömyysviitan päälle ja hiippailet makuusalista ulos. Ja myöhään eilen illalla, kun kävin Myrtin vessassa selvittämässä erästä myyttiä merenneidoista, hän kertoi, että olit ollut Malfoylle lohduttavana olkapäänä samana iltana."

"Mihin sä pyrit tuolla?"

"Sitä vain, että oletko sä Malfoyn kanssa yhdessä?" Hermione kysyi vinosti hymyillen tarkkaillen tiiviisti silmieni liikkeitä.

"En todellakaan ole! Miten sä edes kehtaat kysyä tuollaista!?"

"Sori, ei ollut tarkoitus olla ilkeä. Mä vain ajattelin, kun sä ja-"

"Meidän välillä ei ole mitään. Ei yhtään mitään." Sanoin mahdollisimman selvästi ja kovensin kävelyvauhtia jättäen Grangerin taakseni.

***

Istuin suuressa salissa ja eri tuvan oppilaita tuli hiljalleen syömään aamupalaa. Hermione, Ron, ja Ginny juttelivat parasta aikaa viimeisimmästä professori Vauhkomielen tunnista, missä hän oli tehnyt hämähäkille kidutus kirouksen. Kieltämättä se oli todella epäammattimaista, mutta Vauhkomieli on aina ollut vähän hullu. Niin ainakin isäni minulle opetti nuorempana.

En kuitenkaan jaksanut kuunnella heidän puheitaan kovinkaan kauaa sillä näin Harryn astelevan suureen saliin Pansy kannoilla. Pansy selitti jotain kiivaasti käsiä heiluttamalla, mutta Harrya se ei näyttänyt kiinnostavan.

"Sä katsot Malfoyta." Hermione kuiskasi korvaani.

Käänsin kasvoni Grangeriin, joka pidätti naurua "suu kiinni." Sihahdin hampaideni välistä katse tiiviisti luihuisten pöydässä.

Missä Theodore oli? Oliko Harry kertonut muille eilisestä? Saiko Harry unta viime yönä? Mitä Pansy selitti muille? Miksi ajattelen vain heitä, enkö voisi vain keskittyä itseeni ja siihen miten pääsen elämään taas normaalia elämää.

Kesken kaiken nousin ylös pöydästä. Muut katsoivat minua kysyvästi, mutta sanoin meneväni vessaan. Kävelin ulos suuresta salista ja jäin seisomaan aivan oven viereen. Odottelin hetken yksinäni käytävällä kunnes korpinkynnen kaveriporukka käveli ohitseni hihittäen nähdessään minut. Mulkaisin heitä pahasti ja kurkistin pienesti oven raosta, ketä salissa vielä on. En nähnyt kuitenkaan sitä kenet halusin nähdä. Käännyin takaisin nojaten seinään ja kiljaisin näystä joka oli edessäni käytävällä.

"Ketä me vakoillaan?" Harry kysyi vilpittömänä.

"Ei ketään."

Harry pudisti päätään huvittuneena ja lähti kävelemään ulos linnasta. Seurasin häntä sillä todellisuudessa olin löytänyt etsimäni henkilön.

"Miten olet pärjännyt rohkelikkojen kanssa?" Harry päätti kysyä ulos päästyämme.

"Siinähän se. Kerroitko sä muille eilisestä?"

Harryn ilme vakavoitui "mä toivon, että sä et huutelisi eilisestä mitään kenellekkään."

"Miksi huutelisin?" Ja miksi olen taas niin kiltti toiselle?

"Kiitos."

"Mistä hyvästä?"

"Siitä, kun autoit mua eilen."

"Ai. Mä näin kun sä suutelit Weaslettea pari päivää sitten."

"Mil- ainiin. Mä en suudellut sitä vaan se suuteli mua. Mä kyllä sanoin suorat sanat sille heti sen jälkeen."

"Hyvä. Kukaan ei saa tietää siitä mitään. Muista, että sä olet Malfoy etkä Potter. Enkä mä tykkää siitä. Sitten kun ollaan taas normaaleja, voit suudella Ginnyä niin paljon kuin mielesi tekee, mutta nyt et koske siihen pitkällä tikullakaan."

"Sitten kun mä palaan normaaliksi, en silti halua suudella sitä."

"Mä luulin, että sä tykkäät siitä?"

"Mä en ole koskaan tykännyt Ginnystä. Sen sijaan miksi sä ja Ginny makasitte päällekkäin silloin rannalla?"

"Se oli vahinko. Weasleyn kaksoset oli järjestänyt meille yllätystreffit eikä kumpikaan meistä tykännyt ajatuksesta." Selitin ja istuuduin kiven päälle.

Harry istahti viereeni laittaen jalat ristiin "mä luulin, että sä ja Gin- antaa olla. Tiesitkö muuten, että Pansy on ihastunut Hermioneen?"

"Oikeasti?"

"Miksi sä näytät noin yllättyneeltä?" Harry tivasi hivenen vihaisena.

"Koska en mä tiennyt, että se voisi tykätä Grangerista. Onhan se kuraverinen." Hiljensin viimeisen sanan kohdalla ääntä.

"Älä käytä tuota nimitystä Hermionesta!"

"En en, mutta Pansy käyttää."

"Ei enää. Tiedätkö tykkääkö Hermione Pansysta?"

"En ole kysynyt. Pitäisikö?"

"Kysy. Pansy ilahtuu, kun saa tietää, että yritän auttaa häntä Hermionen suhteen."

"Mä tässä sitä autan, et sä."

"Kuka tuli sun luokse puhumaan?"

"Minä."

"Muako sä odotit salissa?"

"Eikö se ollut ilmiselvää."

Harry tarkkaili hetken kasvojani kunnes mulkaisin häntä pahasti ja hän käänsi kasvonsa nopeasti toiseen suuntaan.