On The Contrary - Drarry

15. LUKU

Kirjeet olivat viimein valmiita ja minulle jäi vielä hyvin aikaa viedä se pöllötorniin. Olin onnesta muikea. Enää tarvitsisi odottaa ruokailuun saakka. Onneksi käytävät olivat tyhjät, joten pystyin juosta aivan rauhassa käytäviltä pöllötornin luokse.

Pöllötornissa oli sopivasti hereillä muutama koulun pöllö. Houkuttelin kaksi niistä luokseni ja ujutin niiden jalkoihin kirjeet, jotka olin raapustanut pari minuuttia sitten. Valmista tuli. Lähdin hyppelehtimään portaita alas onnellisena kunnes onnen hetken tuli keskeyttämään kukapas muukaan kuin Hermione Jean Granger. Mistä edes tiesin hänen kokonimensä?

"Draco, miksi sinä olet mennyt levittämään sanaa, että me kaksi seurustellaan?" Hän kysyi hämillään kädet puuskassa. Se oli merkki siitä, että Hermione oli hyvin kyrpiintynyt johonkin.

Vedin suuni viivaksi ja mietin hetken miten muotoilisin lauseen. "Se ei todellakaan johdu siitä, että pitäisin sinusta enemmän kuin kaverina. Jos sitä luulit."

"En luullut. Mikä se syy on?"

"Kohta näet."

"Kerran sinä olet laittanut minut tähän peliin mukaan, olisi aika reilua kertoa totuus."

"Odota kiltti ruokailuun asti", katsoin häntä koiranpentuilmeellä. Se oli tepsinyt häneen joskus aiemminkin niin miksi se ei tehoaisi nytkin.

Hermione puristi silmät kiinni ja pyörähti levottomana kerran ympäri. "Hyvä on. Parempi sitten, että totuus tulee meille kaikille selville. Kalkaros alkoi jo kettuilla käytävällä."

Purskahdin nauruun. Niin perus Kalkarosta. Voi niitä aikoja, kun me yhdessä pilkattiin Harrya ja hänen ystäviään. Lopetin kuitenkin nauramisen hyvin lyhyeen sillä huomasin Hermionen tuiman ilmeen. Rykäisin kerran ja suoristin kaapuani. "Ehkä meidän olisi parasta mennä takaisin linnaan. Ruoka tarjoillaan pian."

Hermione nyökkäsi ja lähdimme kävelemään portaita alas hiljaisuuden vallitessa. Minua hieman jännitti tuleva sillä en voinut olla täysin varma tulisiko kaikki menemään niin kuin olin ajatellut. Toivon kuitenkin hartaasti juoneni tepsivän. Rukoilin matkan ajan kaikkia Jumalia sekä demoneja vuorotellen, koska nyt piti pelata varman päälle.

"Katso tuonne!" Hermione osoitti kiellettyyn metsään päin. "Hagrid on tullut takaisin retkeltään."

"Mennään sinne myöhemmin. Nyt ei ole aikaa moiseen", sanoin topakasti sillä minun piti varmistaa, että kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Onneksi Hermione ei väittänyt vastaan vaan jatkoi matkaa suureen saliin. Siellä ei ollut onneksi paljoa väkeä, vielä. Etsin sopivan paikan rohkelikon pöydästä, josta näkisin kaikkialle. 

Juttelimme parhaillaan Hermionen suosikki jästi-bändistä, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Minun täytyi kaikesta huolimatta esittää mukana, että ensinnäkin olin kiinnostunut hänen puheestaan sekä että olin kärryillä mitä ne kaikki sanat tarkoittivat. Niin kuin oikeasti, kuka antaa omalle bändilleen nimen: "Take That".

"-se biisi on vaan jotenkin ollut aina mulle tosi tärkeä enkä mä-" Hermione puhui, mutta sivusilmällä huomasin kuinka suureen saliin asteli kohteeni. Enää en keskittynyt häneen vaan liikutin katsettani tiiviisti tässä kaksikossa. Hermione huomasi tuijotuksen sillä hän lopetti puhumisen ja kääntyi katsomaan siihen suuntaan mihin itse katsoin. "Miksi sä katsot Parkinsonia ja Malfoyta?"

"Kohta näet."

Odotimme aivan hiljaa pienen tovin kunnes pöllöt lensivät tuomaan postia. Yksi pöllöistä jätti kirjeen Hermionen käteen ja hän aukaisi sen hetkessä.

"Mitä tämä on olevinaan Draco?" Hermione ojensi kirjeen minulle.

"Järjestin meille kahdelle tapaamisen."

"Miksi käytät itsestäsi nimimerkkiä "P"?"

"Potter. Mieti, jos vaikka Kalkaros saa tämän käsiin? Ei hän tiedä kuka se "P" on, eikä hän voi kiusata siitä minua", sanoin huolettomasti.

"No joo, mutta miksi et vain sanonut minulle, että haluat nähdä minut."

"Tämä on jännittävämpää. Pukeudu siististi."

Hermione pyöräytti silmiään ja laski lapun pöydälle. Hän alkoi lastata ruokaa lautaselleen ja siinä käänsin taas katseeni luihuisten pöytään.