On The Contrary - Drarry

22. LUKU

Istuin makuusalin kylpyhuoneen lattialla. Olin vihainen. Vihainen isälleni, koska hän kehtasi nöyryyttää minua kaikkien nähden ja koska hän pilasi minun ja Harryn yhteisen brunssin. Olin vihainen itselleni, koska jätin Harryn kaikkien eteen yksin sanomatta tälle sanaakaan. Ja olin myös vihainen Harrylle siitä miten hän oli niin ihana etten voi pitää käpäliä irti hänestä ja hänen takiaan joudun asettua isääni vastaan, jos aion naida Potterin.

"Kuka siellä?" Goylen ääni kuului oven takaa.

"Häivy helvettiin!" Huusin hänelle enkä sen koommin kuullut enää ääniä makuusalista. Hyvä niin, en olisikaan jaksanut kenenkään holhoamista juuri nyt.

Nousin ylös lattialta ja katsoin itseäni peilistä. Olin aika hyvännäköinen vaikka isäni oli ravistellut minua ilmassa, jonka seurauksena hiukseni sojottivat joka suuntaan. En sinäänsä ihmettele miten Harry pitää minusta, ulkonäöllisesti. Sitä kyllä ihmettelen miten hän ylipäänsä kiinnostui minusta. Olenhan ollut hänelle aina paskamainen. Hänellä on todella erikoinen maku.

Katsoin itseäni vielä hetken peilistä, kunnes jokin pakotti minut tekemään asian eteen jotain. Nyt minun oli lähdettävä kylpyhuoneesta pois ja mennä etsimään Harry. Haluan jutella hänelle tai oikeastaan minun on pakko jutella hänelle. Olin jättänyt hänet hyvin tylysti. Mutta mitä, jos hän ei anna anteeksi? Olen hölmönä mennyt sitten ihastumaan poikaan ja häpäissyt sukuni aivan turhaan.

Juoksin ympäri linnaa etsien kohdettani. Enää jäljellä olisi Hagridin mökki. Sinne en mene kovinkaan mielelläni, mutta ehkä nyt on pakko uhrauduttava. Miten paljon sitä tekeekin vain yhden pikku rääpäleen takia?

Seisoin Hagridin mökin ikkunan takana ja näin että pöydän ääressä istui itse Hagrid sekä Harry. Siirryin oven taakse korva siinä kiinni, jotta kuulisin kaiken mitä he puhuivat.

"Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos et huutelisi siitä ympäriinsä", Hagridin matala ääni raikui mökissä.

"En puhu kenellekään. En edes Hermionelle ja Ronille", Harry lupasi.

"Hyvä juttu, hyvä juttu. Mutta eikö sun pitäis olla viettämässä kavereides kanssa mukavaa lomaa eikä kököttää täällä pienessä mökissä tällasen keski-ikäsen karjun kanssa", Hagrid nauroi.

"Kello tosiaan on paljon. Kiitos teestä, se oli oikein- maittavaa", Harry kuului sanovan.

Tiesin että oli aikana poistua oven edestä ja piiloutua jonnekkin, mutta minne? Hyppäsin lähimpään puskaan, joka oli virhe. Se oli ruusupensas. "AI SAAKELI KUKA HELVETIN ÄLYKÄÄPIÖ ON ISTUTTANU TÄLLAISEN ANSAN KESKELLE PIHAA!" Karjuin ja nousin puskasta pois. Piikkejä oli tarttunut joka puolelle kehoa. Minun teki mieli itkeä kuin pikkulapsi, niin paljon ne pistivät.

"Draco?" Harry kysyi. Hän oli tullut mökistä ulos ja näytti hyvin hämmentyneeltä. "Viedään sut sairaala siipeen. Matami Pomfrey saa piikit pois."

Nyökkäsin ja lähdimme matkaan. Voivottelin koko matkan sairaalaan asti siitä miten kipeä olin. Onneksi matka sujui nopeasti Harryn selostaessa kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä aina silloin kuin vain sai suunvuoron minun valituksilta. En ollut vielä saanut tilaisuutta pahoitella aamuista käyttäytymistä, mutta se saisi nyt odottaa.

"Tämä hoituu hetkessä. Tarvitaan vain muutama loitsu ja ne ovat poissa", Matami Pomfrey selitti päästyämme sisälle sairaalaan.

Pomfrey alkoi loihtia minua. Sillä aikaa Harry jutteli Colin Creeveyn kanssa, joka makasi viereisellä vuoteella jalka paketissa. Pomfrey hääräsi ympärilläni samalla kun tuijotin vain Harrya ja tämän liikkeitä. Hän on todella ystävällinen ihminen. Samanlaista ihmistä en ole eläissäni nähnyt. Ehkä siksi juuri pidän hänestä. Itse en kykenisi ottamaan kaikkia huomioon ja laittamaan kaikki muut itseni edelle. Olen aika itsekäs. Tajusin sen silloin kun esitin Potteria. Haluaisin olla erilainen, mutta siinä on sellainen pulma etten osaa olla muunlainen.

"Valmista tuli herra Malfoy."

"Kiitos", sanoin ja vedin Harryn ulos sairaalasta.

"Meillä alkoi loma", Harry sanoi vilpittömästi.

"Niin alkoi. Mitä aiot tehdä?"

"Olisi kiva viettää ilta poikaystäväni kanssa, kahden."

"Se onnistuu", virnistin ja työnsin hänet seinää vasten.