On The Contrary - Drarry

19. LUKU

"MITÄ SÄ TEET HARRYN SÄNGYSSÄ? MISSÄ SE EDES ON?" Neille herätti minut huudollaan.

Nousin ylös ja katsoin häntä. "Miten niin Harry? Hän on luihuisessa senkin idiootti. Tämä on minun sänky", tuhahdin hänelle ja kävelin kylpyhuoneeseen.

"Oletko sinä menettänyt järjen Malfoy?" Neville kysyi.

Silloin tajusin. Olinko viimein palannut takaisin omaksi itsekseni? "En ole. Äläkä huuda siinä. Käyn nopeasti suihkussa ja lupaan häipyä sen jälkeen. Ja jos kerrot KENELLEKKÄÄN tästä, että erehdyin oleskeluhuoneesta niin voit olla varma, että sen jälkeen sinä et pysty sanomaan kenellekään yhtään mitään", sanoin niin Malfoymaisesti kuin vain kykenin. "Äläkä katoa mihinkään sillä välin kun peseydyn."

Neville nyökkäsi pelokkaana ja antoi minun mennä rauhassa pesulle. Kastelin ensin itseni kokonaan vedellä, jonka jälkeen laitoin hiuksiini Harryn shampoo valikoimasta sopivimman. Enää en voisi käyttää kyseistä shampoota, koska se on jästien shampoota eikä Malfoyt osta jästien kaupoista mitään. Toisaalta jos varastaisin- ei. Miksi minä niin tekisin?

Sain itseni puhtaaksi ja föönasin nyt hiuksiani kuohkeiksi. Katsoin itseäni peilistä ja selkäni takaa se sama shampoo pullo osui juuri sopivasti silmääni. Kävelin sen luokse ja otin sen mukaani. Survoin sen Harryn rohkelikon kaavun taskuun ja vedin hupun päähän. Kukaan ei saisi nähdä minua rohkelikon tornissa. Olin poistumassa makuusalista kunnes muistin Nevillen yhä odottavan minua.

"Muista mitä sanoin. Et koskaan nähnyt minua täällä", sanoin uhmakkaasti. "Muuten-"

"Viet minulta puhekyvyn", Neville täydensi.

En vastannut mitään vaan poistuin hänen luota. Kävelin portaat alas ja vaikka kuulin ihmisten huikkaavaan Harrya heidän luokse jatkoin vain matkaa. Enhän minä edes ole Harry. Juoksin mahdollisimman nopeasti luihuisten oleskeluhuoneen lähettyville. Siellä riisuin rohkelikon kaavun ja taittelin sen niin ettei kaapua tunnistanut rohkelikon kaavuksi.

Luihuisten oleskeluhuoneen ovi ilmestyi seinään ja ulos astui juuri sopivasti Pansy Parkinson. Hän näytti leijuvan ilmassa. "Ai sinä olet jo valveilla! Blaise sanoi, että olit vielä nukkumassa..."

"Idiootti. Mihin menet?"

"Syömään."

"Eihän aamupalaa vielä edes tarjoilla. Nyt on pyhä ja tarjoilu aloitetaan vasta yhdeksältä", sanoin huvittuneena.

Pansy punastui ja painoi päänsä rintaa vasten. "Mä tapasin eilen Hermionen."

"Tiedän. Sä kerroit mulle siitä."

"-ja mä uskon, että Hermione tykkää musta takaisin."

"Huomasin- tai siis huomaan. Sun ilmeestä näkee sen", korjasin nopeasti.

Pansy näytti minulle keskisormea ja jatkoi matkaa. Minä taas livahdin ovesta sisään ennen kuin se sulkeutuisi enkä pääsisi oleskeluhuoneeseen laisinkaan.

Oleskeluhuoneessa mikään ei ollut muuttunut. Päinvastoin rohkelikon oleskeluhuoneen jälkeen tämä tuntui täydelliseltä vaikka olin pitänyt sitä ennen niin kolkkona. Punainen väri ei vain miellytä silmääni toisin kuin vihreä ja sininen.

Jatkoin matkaa makuusaliin ja näin sängylläni tummahiuksisen pojan nukkumassa. Kävelin sen luokse ja ravistelin hänet ylös. "Draco, mitä sä täällä?!" Harry kysyi laittaessa silmälaseja päähän.