On The Contrary - Drarry

18. LUKU

"Kukas se täällä?" Kuiskasin Harryn korvaan, joka oli keskittynyt tuijottamaan leidin muotokuvaa.

Harry kiljaisi, jolloin myös muotokuva heräsi. Hän hätisti meidät pois hänen luotaan samalla sekunilla. Me juoksimme naurua pidätellen alakertaan tyhjään luokkaan. Vasta kun saimme oven kiinni, purskahdimme nauruun. 

"Näitsä sen ilmeen?! En oo koskaan nähnyt sitä noin vihaisena!" Harry käkätti.

"Olisimpa  mä saanut sun kiljaisun talteen! Sä kuulostit pikku vauvalta!"

Nauroimme vielä pitkään, kunnes vatsoihimme sattui niin että pakotimme itsemme vakvaoitumaan. Katsoimme toisiamme onnen kyyneleet silmissä. Oli aivan hiljaista. Harry katseli minun kasvoja todella tarkasti. Oikeastaan pidin siitä. Se sai vatsani heittämään volttia. Silloin jotain odottamatonta tapahtui. Harry tuli lähemmäksi minua ja kosketti huulillaan minun  huulia. Aivoissani jokin huusi samaa lausetta toistolla: "Harry suuteli minua. HARRY VITUN JAMES SUUTELI MINUA!"

Irrottauduin suudelmasta ja katsoin häntä silmät suurina. Hän painoi päänsä maahan ja yritti päästä minu ohi pois luokasta, mutta estin sen. Vedin hänet lähemmäksi ja suutelin häntä nyt itse. Se tuntui itseasiassa todella mukavalta. En ollut koskaan suudellessa tuntenut mitään tällaista. Vatsaan sattui ja sydämeni pamppaili kovaan tahtiin. Käteni hikoilivat ja poskiani kuumotti. Laskin kaikesta huolimatta käteni Harryn vyötäisille ja hän nosti kädet hiuksiini. Vedin hänet lähemmäksi itseäni eikä Harry pyristellyt vastaan. Aloimme riisua toistemme päältä vaatteita ja kohta homma oli hoidettu.

Olimme aivan hengästyneitä. Vilkaisin kelloa ja tajusin sen olevan aamu neljä. Puimme nopeasti vaatteet takaisin päälle ja järjestelimme luokan siihen kuntoon missä se oli ollut kun saavuimme tänne. Emme puhuneet sanaakaan tapahtuneen jälkeen. Ovella Harry pysähtyi eteeni ja kosketti kättäni.

"S-se oli kivaa", Harry sanoi änkyttäen.

Otin hänen leuasta kiinni ja suutelin vielä häntä kerran ennen kuin joutuisimme erkanemaan. Sen tehtyäni aukaisin oven ja lähdin harppomaan isoilla askelilla kohti rohkelikon tornia. Sinne olisi vielä pitkä matka, koska olimme päätyneet liemi luokkaan Harryn kanssa. En tiedä miten pystyn olla pokkana seuraavalla tunnilla. Onneksi nyt kuitenkin alkoi pidennetty viikonloppu, koska olihan kiitospäivä.

Normaalisti olisin viettänyt kiitospäivän perheeni kanssa, mutta nyt jäin koululle. Ron oli lähtenyt sisartensa kanssa Kotikoloon ja Hermione vanhempiensa luokse Lontooseen. Harry oltiin varmasti kutsuttu minun kotiin, mutta hän ei ilmeisesti halunnut jostain kumman syystä mennä kartanoon. Se helpotti hieman oloani. Harry olisi voinut pian paljastaa jotain tai Lucius olisi pian haka- turhaan minä tässä spekuloin.

"Flektumato", huikkasin leidille. Hän aukaisi aukon oleskeluhuoneeseen nyrpeänä. En yhtään ihmettele. Ketä nyt ei olisi ärsyttänyt se, että joku herättää sinut kesken unien.

Oleskeluhuoneessa takka oli sammunut eikä ketään näkynyt missään. Miksi olisi näkynyt? Olihan kello vasta neljä ja suurin osa oppilaista oli lähtenyt viettämään kotiin juhlaa.

Hiippailin yläkertaan makuusaliin ja toivoin, että kaikki muut olisivat lähteneet kotiin. Toiveeni ei kuitenkaan toteutunut sillä Neville Longbottom nukkui sikeästi omassa sängyssään. Sen sijaan Seamus ja Dean olivat poissa.

Kömmin pehmoiseen sänkyyn ja vedin peiton korviin. Nyt en edes jaksa vaihtaa vaatteitani pyjamaan. Parin tunnin päästä minun on kuitenkin jo noustava ylös suihkuun, koska olin likainen enkä halua näyttää aivan räjähtäneeltä suuressa salissa. Se saattaisi herättää epäilyksiä. Suljin silmäni ja sain unen päästä kiinni.