On The Contrary - Drarry

10. LUKU

Istuimme vielä Harryn kanssa hetken aivan hiljaa kivellä katsellen kaunista maisemaa. Hiljaisuuden rikkoi kuitenkin Pansy Parkinson, joka ulvoi naurusta. Mille ihmeelle hän nauroi yksinään? Oliko hän humalassa vai oliko hän vetänyt huumeita? Hivuttauduimme Harryn kanssa vaistoamaisesti irti toisistamme. 

Katsoin ympärilleni mihin voisin piiloutua sillä en tosiaan halunnut, että Pansyn näkevän meitä kahden. Se olisi Malfoyn maineelle todella pahasta. Vaikka nyt olinkin Potter, piti minun varjella Malfoyn mainetta Harryn puolesta, koska hän ei sitä itse kyennyt tekemään. 

Löysin katseellani pienen kivenkolon samaisen kiven vierestä, jossa nyt istuin Harryn kanssa. Päätin mennä koloon piiloon. Hyppäsin sinne ja sain heti haavan poskeeni, jota alkoi poltella. Tiesin sen vuotavan verta, mutta en voinut tehdä asialle mitään. 

Kuuntelin hartaasti tulisiko Pansy Harryn luokse vai tajuaisiko Harry häipyä paikalta, jotta voisin itse tulla ulos kolosta. Työnsin päätäni vähän ylemmäs ja näin Harryn edelleen istuvan paikallaan katse Pansyssa. Pansy puolestaan huomasi Harryn ja riensi tämän luokse. Hän istuutui siihen paikalle missä itse olin vähän aikaa sitten ollut. 

"Mitä sä täällä yksin?" Pansy kysyi iloisesti Harrylta.

"Kunhan katselen maisemia. Mille sä nauroit äsken?"

"Kuulin Weasleyn ja Grangerin puhuvan keskenään. He epäilevät, että sinä ja Potter seurustelette. Utelin heiltä lisää, mistä he ovat saaneet päähänsä moisen ajatuksen ja he kertoivat, että sinä olit ollut alasti poikien vessassa Potterin kanssa!" Pansy alkoi nauramaan.

"Onko Potter mennyt sanomaan niin Grangerille ja Weasleylle!?" Harry huudahti vihaisena.

"Ei ei ei. Murjottava Myrtti oli nähnyt teidät. Onko se totta?" 

"Ei. Eikä me seurustella." 

"Mutta sä haluaisit... Harry, mä olen nähnyt miten sä haikailet Potterin perään ja miten sun ilme muuttui pahaksi aina kun Theodore puhui Potterista poikaystävänään." 

Harry tykkää minusta? Tämäpä yllätys. Olen aika imarreltu. Ajatella, joku oikeasti tykkää minusta. Se onkin ensimmäinen kerta elämässäni. Minun teki mieli nousta kolosta Harryn luokse saadakseni huomiota häneltä. Onko se normaalia?

Aloin kelaamaan tapahtumia päässäni. Jos Harry ei välittäisi minusta, olisi hän mennyt kertomaan Weasleylle ja Grangerille totuuden heti kuuntelematta minun mielipiteitäni. Hän ei myöskään tottelisi minun käskyjä imagoni säilyttämisessä. Ja hän tosiaan oli outo silloin kun Theodore tuli humalassa rohkelikon muotokuvan luokse. 

"M-mä en tykkää Potterista." Harry änkytti.

"Ota huikka." Pansy hihkaisi iloisesti. En nähnyt mistä hän käski ottaa huikkaa, koska en viitsinyt työntää päätäni kolosta kokonaan pois. 

"Mitä tässä on?" Harry kysyi epäröiden. 

"Kurpitsamehua. Sä näytät kuihtuvan siihen paikkaan. Nesteytys on todella tärkeää", Pansy selitti "noh, miltä tuntuu?"

"Kurpitsamehua? Ei todellakaan ole. Mitä se oikeasti oli?" Harry yski.

"Vodkaa." 

"Pansy! Ei me voida juoda keskellä koulupäivää!"

"Meidän on turha mennä tänään kouluun. Tunnit alkoivat neljäkymmentäviisi minuuttia sitten."

Harry huokaisi äänekkäästi. Minua taas lintsaaminen ei haitannut yhtään. 

"Anna lisää." Harry kehotti ja ilmeisesti otti huikan vodkasta.

"Oletko sä sinkku?" Pansy päätti kysyä.

Heristin korvaani kuullakseni varmasti oikein. 

"Olen, mutta en ole kiinnostunut susta." Harry vastasi.

"En mäkään ole susta, jos et satu muistamaan. Kenestä sä sitten olet?"

"En kenestäkään."

"Sä valehtelet. Sun posket punoittaa."

"Koska mulla on kuuma."

"Kerro nyt vaan. Mäkin kerroin, joten se on vähintä mitä sä voit tehdä."

"Äh, en mä voi."

"Miksi? Ai, se ei ole luihuinen." Pansy totesi. 

Sisälläni muljahteli jokin ikävästi. Ehkä olin saamassa vatsataudin tai vastaavan. 

"Onko se puuskupuh?" 

"Mä en tiedä sieltä muuta kuin Cedricin."

"Korpinkynsi? Tai ei, ei sittenkään. Et sä voi tykätä Lovegoodista ja Chang on varattu. Se on siis pakko olla rohkelikossa!" Pansy hihkaisi. "Mutta kuka sieltä... Joku Weasley?" Pansy kysyi.  "Ai ei, noh Patil?"

Harry ilmeisesti taas pudisti päätään taas kerran ja Pansy jatkoi luettelua todella pitkään."

"Eikai se ole vain Granger?" Parkinson sanoi kauhuissaan. 

"EI!" Harry huusi epäilyttävän kovaan ääneen. 

"Enää ei ole muuta jäljellä kuin... Sen on oltava Potter!" Pansy pamautti kämmenellään itseään reiteen.

Potter? Miksi Harry tykkäisi itses- ai. No voi vittu. Se on sillä selvä. Nyt mun pitää vältellä Harrya. Miten eläminen on näin vaikeaa. Haluan toisaalta Harryn huomiota, mutta toisaalta en. 

"M-mä en nyt oikein jaksaisi jutella kenenkään kanssa Pansy." Harry sanoi hiljaa.

"SÄ TYKKÄÄT POTTERISTA!" Pansy kiljui niin että korviani vihloi.

"HILJAA!" Harry hiljensi toisen. "Mä en vastannut myöntävästi."

"Etkä kieltävästi." Pansy hymähti ja katosi näkyvistä.

"Mihin sä nyt?" Harry huikkasi toisen perään.

"Menen etsimään Potterin käsiini."

Työnsin pääni hitaasti ylemmäs ja näin Pansyn loittonevan selän. Harry puolestaan nojasi käsiinsä kiven päällä. Kiipesin kolosta pois ja istuuduin Harryn viereen.