On The Contrary - Drarry

23. LUKU

Survoin mustan lyhythihaisen kauluspaidan helmaa farkkujeni sisään. Suihkutin vielä kaulaan sekä ranteisiin hajuvettä. Vilkaisin vielä kerran itseäni peilistä ja totesin itseni täydelliseksi pakkaukseksi. Lähdin ulos makuusalista etsimään Harrya ulkoa. Olimme sopineet tapaamispaikaksi etuoven. Sieltä lähtisimme yhdessä Tylyahoon treffeille. Ne olisivat meidän ensimmäiset treffit koskaan.

"Ollaan sitä komeana", Harry halasi minua tiukasti ulkona.

"Sä tuoksut taivaalliselta", huomautin toista, johon hän virnisti pienesti.

"Mennäänkö?"

"Mennään", otin Harryn kädestä kiinni ja lähdimme kävelemään ulos Tylypahkan portista.

Minua hermostutti todella paljon. Mitä, jos sanon tai teen jotain väärin? Nyt en saisi pilata meidän yhteistä iltaa. Olen aina pilannut meidän yhteiset hetket.

"Oletko koskaan miettinyt miten koomisesti me päädyttiin yhteen?" Harry sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Katsoin häntä kysyvästi.

"Tarkoitan, että ensiksi me oltiin toistemme elämässä ja siinä samassa pääsin ihastumaan sinun luonteeseen ja-"

"Ihastuit minun luonteeseen? Vaikka olin niin paskamainen koko ajan sinulle", sanoin harmissani.

"Kieltämättä se oli aika ilkeä tempaus, mutta minä saatoin ehkä vilkaista sun päiväkirjaa, josta sitten paljastui asioita."

"Sä luit mun päiväkirjaa?!"

"Se oli puhdas vahinko mä olin etsimässä sun koulukirjoja ja sitten se tippu-"

"Joo joo, ei mua haittaa. Ilman sitä me ei välttämättä oltais tässä", keskeytin toisen lempeästi.

"Ja miten Pansy puhui minulle tai sinulle. Olet todella hyvä ihminen pohjimmiltasi. Et vain näytä sitä kaikille."

"Näytän todellisen luonteeni vain harvoille ja valituille."

Harryn hymy sulatti sydämeni. En voinut ymmärtää miten hän oli niin suloinen.

"Milloin sinä kiinnostuit minusta?" Harry päätti kysyä.

Mietin hetken, "olet aina ollut todella hyvännäköinen, mutta aloin kiinnostua sinusta ehkä siinä vaiheessa, kun tajusin miten suojelit minun perhettäni hölmöyksiltä. Vasta siinä kohtaa huomasin miten hyväsydäminen ihminen olet. Muistutat luonteeltasi hieman äitiäni."

"Narcissaa? Woah", Harry katsoi minua sädehtien, "toi oli sulta todella kauniisti sanottu."

"Mä tiedän", sanoin ja pyyhkäisin silmäkulmaani sillä tunsin kyyneleiden polttavan silmiäni.

Harry katsoi minua ensin häkeltyneenä, "sanoinko mä jotain väärin?"

"Et, sä vaan- oot liian ihana", sain sanottua kyyneleiden välistä.

Harry lähestyi hivenen kehoani ja ujutti kädet minun käsien alta selkääni. Vastasin halaukseen lämpimästi.

"Älä koskaan jätä mua", sanoin vielä.

"Mä en jätä sua koskaan", Harry mutisi rintaani vasten.