On The Contrary - Drarry

28. LUKU

"Kerrataanpas nyt. Eli sä olit suunnitellut tän koko jutun alusta loppuun asti?" Kysyin uskomatta korviani Dumbledorelta.

"Niin", Dumbledore vastasi rennosti.

"Miksi?"

"Sen takia, koska itse en saanut koskaan uutta tilasuutta kertoa Gellertille, kuinka paljon hänestä pidin. En halunnut samaa kohtaloa teille kahdelle."

"Mistä sinä tiesit meidän tunteista? Et ole selvännäkijä ainakaan minun tietääkseni."

"Tunsin sen ja näin miten te käyttäydyitte keskenänne. Sanonta kuuluu: rakkaudesta se hevonenkin potkii, ja teille kävi juuri niin. Härnäsitte toisianne aina tilaisuuden tullen, mutta hädän keskellä autoitte toisianne", Dumbledore hörppäsi teetä.

"Miten niin me autettiin toisiamme?" Harry kysyi. 

"Autatte toisianne huomaamatta jatkuvasti vaikka itse autettavan kohde ei olisikaan teistä kumpikaan, te hyödytte ja selviydytte toistenne avulla kaikesta." 

Nyökkäsin epäilevänä Harryn kanssa. "Oliko siinä kaikki?"

"Kaikki tarpeellinen", Dumbledore vahvisti. "Voitte mennä aamupalalle."

"Kiitos professori", Harry huikkasi ja vetäisin hänet ulos kansliasta. 

Kävelimme portaat alas nopeasti ja juoksimme rohkelikon torniin, koska meillä oli edelleen pyjamat päällä.

"Dumbledore oli suunnitellut kaiken", Harry totesi istahtaen sängyn päätyyn. Hän heitti yöpaidan heti pois päältään ja katseli minua viekkaasti. 

"Ihmeellistä. Ei yhtään ammattimaista."

Harry nyökkäsi ja otti käsistäni kiinni. Hän vetäisi minua lähemmäksi itseään ja suuteli minua. Kumarruin alemmas, jotta saimme paremman asennon. Siirryin itsekkin sängyn päälle ja vedin paitani pois. Hän siirtyi kaulalle tekemään siihen jälkiä. Se tuntui taivaalliselta. Harryn niin pehmeät huulet sekä hänen tuoksu huumasi minut täysin. 

"Saanko mä?" Kysyin vähän ajan kuluttua. 

"Hyvä kun kysyit, huuleni alkoivat jo rohtua", Harry naurahti ja siirtyi makaamaan sängyn päälle.

 Meniin hänen ylleen lankku asentoon ja aloin imemään hänen kaulaa. Harry oli ihminen, kenen kanssa voisin aivan hyvin liimautua yhteen loppuelämäkseni, iilimadon tavoin. Miten voikin olla, että ihminen pitää jotain toista ihmistä niin viehättävänä, että voisi luovuttaa elämänsä tämän toisen vuoksi?

"Draco", Harry sanoi, mutta ajattelin hänen vain mainitsevan nimeni huvikseen. "Draco seis."

Lopetin heti ja nousin vähän kauemmaksi hänestä, "satutinko sinua?"

"Ei, vaan katso!" Harry osoitti vastapäätä olevaa peiliä. Peili säteili aivan kuin se olisi ollut lumottu. "Miksi se noin tekee?"

"En yhtään tiedä", sanoin ja kävelin peilin luokse. Kosketin peiliä varoen, mutta mitään ei tapahtunut.

"Älä koske siihen, se voi olla jokin ansa!" 

Liian myöhäistä. Olin juuri liittänyt käteni peilin pintaan, mutta tällä kertaa jotain alkoi tapahtua. Koko kehoni alkoi säteillä kuin aurinko. Harry juoksi luokseni ja tarttui minua kädestä vetäen minut pois peilin luota. 

"Mitä nyt!?" Huudahdin, sillä peilin pinta alkoi kuplia. 

"Varo!" Harry huusi sillä peilistä syöksyi todella kirkas valo. Harry hyppäsi sivuun vetäen minut mukaansa. Silloin kaikki pimeni.