Selitin kaiken Harrylle ja onneksi sillä välin kukaan ei rynnännyt makuusaliin. Olisi ollut selittämistä mitä Harry tekee sängylläni kanssani.
"Otitko mun näkymättömyysviitan mukaan?" Harry kysyi hetken päästä.
Löin kädellä otsaani. "Ei tullut mieleen."
"Miten mä nyt pääsen täältä pois kenenkään huomaamatta?"
"Mulla on keino", Harry katsoi minua kiinnostuneena. Vedin kaapuni Harryn päälle ja hupun kasvojensa suojaksi. Otin hänet kainalooni ja lähdimme ulos makuusalista.
Oleskeluhuoneessa istui Daphne Greengrass. "Kuka hän on?"
"Yhden yön juttu", se oli sinäänsä täysin totta.
Heti kun pääsimme käytävälle Harry riisui kaapunsa ja ojensi sen minulle. Minä puolestaan annoin Harryn kaavun tälle. Onneksi olimme suurinpiirtein saman pituisia, joka oli koko tämän vaihdoksen ajan helpottanut toisten vaatteiden käyttöä. Olinhan minä tottakai hänestä hieman pidempi, mutta vain muutaman sentin.
"Pidätkö sä mua pilkkana?" Harry kysyi yhtäkkiä.
"En, mistä sä olet saanut sellaista päähän?"
"K-koska sä pilkkasit mua silloin kivellä ja eilen, kun kerroin mun tunteista niin sä et vastannut mitään."
"Harry, mä rakastan sua", peitin käsilläni suuni. "Tota mun ei pitänyt sanoa ääneen", en edes aiemmin tajunnut minun tunteeni olevan noin vahvat.
Harry katsoi minua hetken suu auki ennen kuin syöksyi suutelemaan huuliani. Vastasin siihen heti. "Mäkin rakastan sua Draco", Harry sanoi viimein.
"Uhuhuuuu!" Pansy hihkui takanamme. "Harry, mä rakastan sua. Mäkin rakastan sua Draco", Pansy matki meidän ääntämme.
"Pansy!" Ärähdin hänelle.
Pansy vain virnisti ja hyppelehti oleskeluhuoneeseen. Katsoimme hetken Harryn kanssa toisiamme kunnes purskahdimme nauruun. Heilautin kättäni, jotta Harry tajuaisi lähteä mukaani.
Kävelimme hiljaa kohti suurta salia. Saimme paljon hämmästyneitä katseita, mutta emme välittäneet niistä. Etsimme tyhjän paikan ja istuuduimme siihen vierekkäin. Kiitospäivän kunniaksi oppilaat saivat mennä istumaan mihin halusi eikä tarvinnut istua oman tuvan oppilaiden kanssa. Tästä syystä istuuduimme Harryn kanssa samaan pöytään, joka normaalisti kuului pelkästään luihuisille.
Saimme paljon katseita, mutta jostain kumman syystä en välittänyt niistä. Ainoan ihmisen kenet näin oli Harry. Harry katsoi minua ihaillen ja tunsin kuinka itsekin hymyilin hänelle aidosti onnellisena. En ollut aivan varma mikä tämä juttu oli meidän välillä, mutta toivoin, että meidän suhde etenisi tästä paljon tiiviimmäksi.
"Meidän varmaan pitäisi syödä", sanoin yhtäkkiä sillä tajusin ruokien olevan meidän edessä. "Mitä juotavaa otat?" Kysyin, koska ne olivat lähempänä minua kuin häntä.
"Kaada samaa mitä sulle."
Kaadoin hänelle kurpitsa mehua ja kilistimme laseja. Aloimme myös lastata ruokaa lautasillemme syödäksemme niitä. Onneksi saimme olla aivan rauhassa niin ettei kukaan tullut meidän lähelle. Yksi syy oli tähän myös se, että monet oppilaat olivat lähteneet koteihinsa.
"Viime yö oli huikea", sanoin neutraalisti.
"Vain parasta poikaystävälleni."
Silloin meinasin tukehtua salaattiin. "Sanoitko sä-"
"Anteeksi, mä en tiedä mikä muhun meni", Harry punastui.
Otin häntä kädestä kiinni. "Ei se mitään. Sä voit kutsua mua poikaystäväksi."
Harryn silmät loistivat. Aloin lähestyä hänen huulia kunnes näin sivusilmällä shokeeraavan näyn.
आप पढ़ रहे हैं
On The Contrary - Drarry
फैनफिक्शनDraco Malfoy herää aamulla ja tajuaa, että hänen elämä on mullistunut Harry Potterin kanssa. Dracon on hyvin vaikea sopeutua elämään, jossa pitäisi olla kiltti kunnon oppilas. Onneksi häntä lohduttaa ajatus siitä, että Harry on yhtä pihalla koko jut...
