On The Contrary - Drarry

14. LUKU

"Harry, Harry!" Näin kuinka Pansy juoksi vastaan silmälasipäistä poikaa itkien muodonmuutos luokan edessä.

Harry levitti kädet halaukseen, johon Pansy käpertyi keskellä käytävää. "Onko joku kuollut?"

"Vielä pahempaa! Gran- Granger seurustelee Potterin kanssa!" Pansy rääkäisi niin, että koko käytävä raikui. Oloni oli mitä parhain. Aiheuttaa draamaa koululle. Tämä se vasta on elämää.

"Mitä?!" Harry kysyi järkyttyneenä työntäen Pansyn käden mitan päähän. Oi, en odottanut tällaista reaktiota häneltä.

"Joojoo, Potter kertoi äsken", Pansy sanoi nyyhkyttäen ja kääntyi katsomaan minua. Nojasin  seinään rennosti, katse kynsissäni. Aivan kuin niissä olisi ollut jotain katsomisen arvoista.

"O-onko se totta?" Harry kysyi änkyttäen.

Kohautin olkapäitäni ja menin luokkaan vetäen oven kiinni perässä. Tällä keinon heiltä vähenee tupapisteitä, koska ovat myöhässä tunnilta. Menin istumaan Hermionen ja Ronin väliin niin kuin aina ja nostin laukkuni pulpetin päälle.

"Herra Potter, näitkö sinä Malfoyta ja Parkinsonia käytävällä?" Minerva McGarmiwa kysyi.

"Näin. Heillä oli herkkä hetki meneillään enkä viitsinyt keskeyttää sitä", sanoin kiltisti. Tunsin kuinka Ron ja Hermione käänsivät minuun katseen. En välittänyt heistä vaan katsoin professoria ystävällisesti takaisin.

"Vai että sellaista. Voimme sitten aloittaa ilman heitä. Tänään aiheena on ihmisen näkymät-"

Silloin ovelta kuului koputus. McGarmiwa heilautti kerran sauvaa ilmassa ja ovi aukeni lukosta. Luokkaan astui Pansy, ripsivärit levinneinä poskille sekä Harry, joka seisoi Pansyn edessä hieman vihaisen näköisenä. 

"20 pistettä pois myöhästymisestä", McGarmiwa tokaisi.

Hihkaisin ilosta pääni sisällä kunnes tajusin, että sain aikaiseksi ottaa omalta oikealta tuvaltani pisteitä. Voi perse. En taaskaan ajatellut kaikkea loppuun asti. Pansy ja Harry huokaisivat, mutta kävelivät mitään sanomatta etumaiseen riviin istumaan, jossa oli ainoa tyhjä pöytä jäljellä.

"Tänään saatte löytää itse tietoa siitä, miten ihmisestä voi tulla väliaikaisesti näkymätön ti voiko niin edes käydä. Kirjoitatte minulle siitä esseen, jonka palautuspäivä on ensi tiistaina", McGarmiwa aloitti puheen, joka ei kiinnostanut minua pätkääkään.

Keskityin vain siihen kuinka Pansy ja Harry kirjoittivat toisille pieniä lappuja. Minun teki niin mieli nousta ylös ja mennä heidän taakse lukemaan lappujen sisältö, mutta en olisi voinut mitenkään tehdä sitä kenenkään huomaamatta. Minun ei yhtään tehnyt mieli aloittaa minkään esseen kirjoittamista, joten nyt olisi parasta keksiä keino paeta paikalta, ennen kuin on liian myöhäistä. Nostin käteni ilmaan ja sanoin meneväni vessaan. Minulla ei edes ollut hätä, mutta sain päähäni täydellisen idean tulevaa iltaa varten. Sitä varten tarvitsen aikaa hoitaa kaikki tarvittava pois alta mahdollisimman nopeasti. Otin laukkuni mukaan, joka sai oudoksuvia katseita, mutta en välittänyt niistä. Minulla oli kiire, sillä ruokailu alkaa pian.