On The Contrary - Drarry

7. LUKU

"Draco, Draco, Draco!" Fred ja George juoksivat minut kiinni rohkelikon oleskeluhuoneessa. "Meillä on sulle ilmoitus luontoista asiaa!" 

"Mitä nyt taas?" 

"Sulla on treffit kuudelta tänä iltana." Fred ilmoitti virnistäen.

Hypähdin ilmaan vihaisena "mitä te nyt olette menneet sopimaan ilman mun lupaa?!"

"Sitten näet." George meni makaamaan sille sohvalle missä olin itse juuri ollut. Voi paska. Turha minun heille on väittää vastaan. 

***

Istuin korkealla puussa järven luona. Näin kuinka Harry käveli linnasta ulos. Hän lähti tulemaan minua kohti katse tiukasti jaloissaan puhuen itsekseen.

"Kukas se täällä?"Huikkasin hänelle, kun hän oli tarpeeksi lähellä minua. Harry käänsi päätään ympäri, mutta ei silti huomannut minua. "Ylhäällä, Potter."

"Idiootti sä olet Potter en mä." Harry nosti katseensa minuun.

"Mua ei haukuta idiootiksi, mun isä saa kuulla tästä!"

"Miten se saa kuulla tästä, kun ei sulla edes ole isää tällä hetkellä!" Harry nauroi kippurassa.

"Miten sä kehtaat senki-" 

"Sori." 

"Just", tuhahdin ja hyppäsin alas puusta "mitä sä täällä?"

"Se ei varsinaisesti kuulu sulle."

"Ei sitten." 

Harry lähti kävelemään pois luotani sanomatta enää mitään. 

"Mihin sä nyt menet?"

"Se ei varsinaisesti kuulu sulle."

"Haha tosi hauskaa." Huusin hänen perään sarkastisesti.

***

Kello näytti kuutta ja kaksoset olivat juuri kuljettaneet minut väkipakolla ulos rinteen päälle.  Tasanteella oli punainen viltti, jonka päällä oli kynttilöitä sekä ruokakori. Silloin sisälläni jokin muljahti inhottavasti.

"Tästä ei hyvä seuraa."Sanoin niin hiljaa etteivät Weasleyn veljekset kuulleet sitä.

"Istu siihen odottamaan niin me lähdetään pois tieltä." Fred kehotti.

Mitä muutakaan olisin voinut tehdä tilanteessa, joten päätin mennä viltin päälle makaamaan toimeettomana. Hetken kuluttua takaani alkoi kuulua askelten ääniä. Nostin päätä nähdäkseni kuka tulija oli. 

"Mitä sä täällä?" Ginny kysyi järkyttyneenä.

"Älä vaan sano, että kaksoset lähetti sut." Huokaisin kauhistuneena, johon toinen nyökkäsi ujosti. "Ne ei näköjään ottanut mua tosissaan kun sanoin, että jättää mut rauhaan tässä asiassa."

Ginny naurahti pienesti ja meni suoraan korin luokse "täällä on tuliviskiä!" 

"Avaa se!" Innostuin ja nousin istumaan samalla sekunnilla. Ja niin me aloimme juomaan sekä syömään korin sisältöä tyhjäksi.

"Fred ja George saavat nyt kyllä pettyä." Ginny naurahti pienesti kesken kaiken.

"Mistä?"

"Mä en valitettavasti tykkää susta siinä mielessä, enää."

Sydämessäni oleva möykky katosi heti nämä sanat kuultua. "Hyvä, koska mä en ole koskaan tykännyt susta", Ginny näytti järkyttyneeltä "tarkoitan, että en ole ihastunut suhun."

"Mä jo luulin, että sä olet esittänyt nämä kaikki vuodet mun kaveria." Ginny sanoi hieman surullisena.

"Tiedätkö mitä, ehkä meidän pitäisi alkaa lähtemään. Alkaa tulla myöhä."

"Se voisi olla järkevintä." Toinen sanoi ja nousi ilmaan, mutta samalla sekunnilla hän kompastui omiin jalkoihin ja lensi suoraan päälleni ja siitä lähdimme vierimään alas vuoren rinnettä.

Näin vain kuinka silmissä vilisi maisema ja kuulin Ginnyn pienen huudon koko matkan ajan. Alhaalla kun viimein pysähdyimme, makasin punahiuksisen päällä aivan ruohoon ja multaan sotkeutuneena. 

"Mua sattuu." Ginny alkoi itkemään.

"MITÄ HITTOA SÄ LUULET TEKEVÄS!" Harry karjaisi ja juoksi luoksemme. 

Siinä vaiheessa huomasin, että olin edelleen Ginnyn päällä. Pomppasin heti ylös ja menin vielä hieman kauemmaksi hänestä.  Ginny sai itkun lopetettua kun Harry tuli lähemmäksi meitä. Harry astelei kuitenkin suoraan luokseni Ginnyn sijaan ja läväytti minua nyrkillä poskelle.

"MITÄ HITTOA!" Karjaisin kivusta sekä järkytyksestä.

"SÄ ET KOSKE GINNYYN ENÄÄ PITKÄLLÄ TIKULLAKAAN!" Harry huusi päin naamaa.

"EN MÄ OLE TEHNYT YHTÄÄN MITÄÄN!"

"Turha selittää Potter. Sinä lähdet nyt minun mukaani, heti." Kalkaros oli ilmestynyt aivan tyhjästä taakseni.