Teenage dirtbag 5/5

1K 41 9
                                    

PUISTOMIITTI


Olli

It's just one of those days where you don't wanna wake up, eveything is fucked everybody sucks.

Mun aamuherätys pärähti soimaan ja mä havahduin hereille. Samaan aikaan mä kuulin mun siskon kirkuvan viereisestä huoneesta mulle iloisesti. "Olli sammuta se helvetillinen mölinä vähän äkkiä, mä yritän nukkua!" - se pyysi multa kauniisti nauttien mun hyvästä biisivalinnasta. Mun puhelimen herätyskello oli yhdistettynä spotifyhin ja mä olin valinnut sieltä Limp Bizkitin biisin herätysääneksi. Mun mielestä se oli aina sopinut hyvin mun aamuiseen tunnelmaan, varsinkin näihin maanantaisiin aamuihin ja se soikin iloisesti mun huoneessa joka arkiaamu. Yleensä mun herääminenkin otti oman aikansa ja hälytys saattoi soida jonkun aikaakin äänen koventuessa hiljalleen mun siskonkin iloksi. Mut minkä mä sille voin että mä vaan nukun hyvin?

Tämä aamu alkoi kuitenkin muista arkiaamuista poiketin paremmin kun yleensä mun miettiessä mennyttä viikonloppua. Mun mielessä kävi hetken, että oliko se oikeasti edes totta vai olinko mä vaan uneksinut koko homman. Mä näin muutenkin välillä vähän outoja unia. Mutta en ihan niin outoja kuitenkaan kun mun kaveri Joonas, sen unet oli usein hyvinkin kummallisia ja no, aika kyseenalaisiakin, eikä ne todellakaan kestäneet aina päivänvaloa.

Kun mun ajatukset pikkuisen jo selkiytyivät, ja mä tajusin kaiken olevan oikeasti totta, mulle tuli kiva olo. Mä olin lähtenyt Aleksin luota kotiin vasta sunnuntai-iltana ja se koko muu aika me oltiin oltu toisissamme kiinni melkein joka hetki. Halailtu, pussailtu ja muutenkin söpöilty minkä ehditty. Se oli johtanut taas muuhunkin, mutta ei me kuitenkaan oltu tehty vielä ihan sitä itseään ja viety asiaa päätyyn saakka, se saisi vielä odottaa. Mutta muuten me oltiin tutustuttu toistemme kehoihin kaikessa rauhassa. Ja muutenkin toisiimme.

Me oltiin myös juteltu meistä ja siitä, miten me tästä edettäisiin. Kaikki oli käynyt niin nopeasti ja mun oli vaikea itsekään uskoa, että mä olin oikeasti uskaltanut avata suuni ja pyytää Aleksia mun poikaystäväksi. Ja se oli vielä suostunut!

Aleksin kanssa oli helppo puhua ja mä pystyin kertomaan sille mitä mä koin ja ajattelin. Se oli sanonut, ettei sitä haittaa vaikka me ei oltaisi vielä julkisesti yhdessä kaikkien edessä, eikä heiluteltaisi homolippua kaupungilla. Ei se muutenkaan kuulunut sen tyyliin, tai niinkuin ei se ollut ikinä kuulemma salaillut itseään niin kun mä, mutta ei se sitä mitenkään ollut mainostanutkaan. Se kumminkin vielä sanoi mulle, että sille oli myös ok, vaikka kaikki tai koko hiton maailma tietäisi meistä. Mutta vasta sitten kun mäkin halusin, nyt vaan edettäisiin siten kun hyvältä tuntuisi.

Ja musta tuntui hyvältä. Tosi hyvältä. Mutta oman elämän räväyttäminen julki muiden eteen arvosteltavaksi... Sitä mä en uskonut voivani tehdä. Varsinkaan missään koulussa. Mun bändikavereille mä kyllä kai kertoisin, en mä uskonut voivani salata sitä niiltä ja pakko mun oli asiaa jollekin edes päästä hehkuttamaan. Ja sitä paitsi mä halusin niidenkin tapaavan Aleksin ja näkevän miten ihanan ihmisen mä olin löytänyt.

__

Mä kävelin kouluun uppoutuneena ajatuksiini ja elin vaan omassa kuplassani miettien vaan Aleksia. Mulla oli oikeasti poikaystävä. Ja mä olin nyt poikaystävä. Ja mun oli vaikea uskoa sitä vieläkään.

Ja sitten mä saavuin koulun pihaan ja havahduin taas mun normaaliin karuun todellisuuteen urpojen keskellä. "Olli, mitä äijä, oliko aika viikonloppu?!!" - joku niistä huusi ja loput nauroi. "Jätkä vaan lähti paneen kesken bileitten, aika sonni!!" - ne jatkoi, ja läimi jälleen mun selkää. Mä en vastannut mitään. "Broidi ei ees viesteihin ehtiny vastaan, mut me kyl kuultiin teidän vessasessiosta!" - ne vielä nauroi. "Montako kertaa yössä jätkä kestää!?!" - ne huuteli ja vinkkaili mulle silmää. Mä en tajunnut ensin yhtään, mutta sitten mulla välähti. Se perkeleen blondi. Oliko se mennyt kertoilemaan jotain ihan paskaa porukalle. Eihän me oltu mitään tehty. Hyi vittu! Ja nyt noi idiootit kuvitteli, että mä olin lähteny sen muijan matkaan. Sitä mä en tiedä mihin se blondi oli sieltä bileistä kadonnut jos noi kuvitteli sen mun kanssa olleen muttei mua kyllä sen suuremmin kiinnostanutkaan.

From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )Where stories live. Discover now